Ihan mökillä

Lunan kanssa käytiin taas mökkeilemässä tiistaista torstaihin. Tiistaina kävin kannustamassa kavereita mölli-bh- ja pk-alo-kokeissa (tulikohan nyt varmasti tarpeeksi väli-viivoja) ja ajelin sieltä sitten maaseudun rauhaan. Ennen pimeäntuloa ehdittiin vielä ajamaan pellolle 300 askeleen jälki. Keskiviikko meni puu- ja marjahommissa, metsässä lenkkeillessä ja uidessa. Vesi alkoi olla jo aikas kylmää. Ja tottakai jälkikin tuli polkastua siinä sivussa. Tiistain jäljellä treenattiin kulmia, ja namitin koko jäljen ja tein 5 kulmaa. Pientä sohlausta oli kahdessa ekassa kulmassa mutta loput meni tosi napakasti. Keskiviikkona taas ajatus oli treenata tyhjiä ja jäljellä oli mittaa 310 askelta. Alunperin ei pitänyt tälle jäljelle tehdä kulmia lainkaan mutta tulihan niitä sitten 3 kumminkin... Tyhjiä jätin 10 suorissa 3x ja yhden 4 tyhjän pätkän. Likka oli varsin pätevä ja tekikin mieli suorastaan tuulettaa siellä liinan päässä. Molempien päivien suoritus oli hirmu hyvä, vaikka pellolle olikin jo kasvanut uutta heinää ja voikukkaa jonkun verran eikä alusta ollut helpoimmasta päästä. Viettiäkään ei nyt puuttunut touhusta, mutta silti en joutunut juurikaan kiristelemään liinaa. Lunan nenä toimi myös omatoimisesti joen vierustan ryteikössä, ja se herkutteli linnunraadolla ja parilla rikkoontuneella munalla kun silmä vältti... Tämän seurauksena oli sitten yllätys, yllätys, ripulointia.

Torstaitottiksissa päädyttiin toinen toistemme ohjaajiksi. Ei ollut muuten ihan hirveän helppoa se homma. Lunaatin kanssa treenattiin hyppynoutoa ja pohdittiin miten sivulletulosta saisi vähän sähäkämmän. Loppuun otettiin vielä sosiaalista, ideana oli tällä kertaa opetella rauhoittumaan toisten koirien lähellä. Jäin vielä treenin päälle katselemaan purutreenejä ja huitomaan itikoita.

Ja vähän kuviakin sitten kun oli kamerakin mukana.

Tänään hain eläinlääkäriltä tällaista tavaraa viikonlopun venetsialaisia varten. Kävin kysymässä apuja ilotulituksesta panikoivalle valkkarille ja tuommoista antoivat sitten, kehuivat hyväksi. Siniset kapselit on nyt nieltynä, katsotaan nyt pelottaako paukuttelut yhtään vähemmän. Hiukan tunnustan olevani skeptinen, mutta kokeillaan nyt. Ja sälekaihtimet kiinni ja tv:stä toimintaleffa päälle.

Taivas putoilee pienen tytön niskaan aina vaan.

Pieni summaus viime viikon puuhista. Tiistai-agility meni pyllylleen. Ampumaradan äänet, joita Luna ei ensimmäisellä kerralla huomannut juuri lainkaan, olikin nyt pelottavia ja koiraparka oli ihan kakat housussa suurimman osan aikaa. Keskiviikkona ja torstaina puolestaan säikyttiin puolestaan ukkosia, mutta siitä huolimatta torstaitottikset meni kivasti. Vire oli aluksi vähän huono, mutta yllättäen hyppynoudon harjoittelu nosti sen ihan mukavalle tasolle. Eteenlähetyksiä tehtiin useampi, ja vauhtia tuli joka kerta lisää. Se on liikkeenä ja harjoituksena kyllä hyvä, vaikkei ikinä tarvittaisikaan koemielessä sitä taitoa. Saa loppupalkatkin syötettyä siinä.

Muina päivinä ei ollakaan tehty kummempia, olen ihan tarkoituksellakin nyt pitänyt vähän jälkipaussia. Mahakin on reistaillut taas, vaikka tuossa yksi Tylosin-kuuri tulikin syötettyä jo taas. Kuurin ajan ei mitään ongelmaa, ei edes löysänsuuntaista kakkelia, mutta heti kuurin loputtua on mennyt enemmän ja vähemmän ruikkimisen puolelle. Huokaus, eikä syyllistä sieltä ruokavaliosta oikein tahdo selvästi löytyä. Tiedä sitten onko stressiperäistä jotenkin ja yhteydessä noihin pelkotiloihin... Mutta ei kai siihen sitten antibiootti auttaisi... Hmh, kai sillä sitten vaan on niin kamalan herkkä suoli. Menin nyt sitten hairahtamaan Royal Caninin nappuloihinkin vaikka olen aina tuumannut että niihin en kyllä koske. Näin vaan mainoksen tuosta Sensitive Digestion-papanasta ja ajattelin piruuttani kokeilla 4 kilon säkin. Maksaa mansikoita mutta koitetaan nyt. Eikä se nyt ihan onnettomimmasta päästä ole kuitenkaan tuotesisällöltäkään, 28/18 tavaraa eikä ihan hirveän pitkää listaa ihmeuutteita. Ja ilmeisen hyvänmakuiselta vaikutti, kakara hotki sormet taas ihan verille kun palkkanamina annoin. Tämmöstä papanaa.

Vatuillakin on Biins päässyt herkuttelemaan...

Tänään kävin päivällä palveluskoirakerhon kentällä heittämässä tokotreenin, otin "kokeenomaisesti" avoimen liikkeet peräkkäin. Palkkasin välissä taskusta ja lopuksi annoin vielä kipasta lihat ja loppupalkan. Paikkamakuuta en jaksanut tehdä siellä yksinäni, sitä on aika paljon treenattu yhteistreeneissä. Seuraamisessa liukastuin koiranp*skaan (jep, eihän niitä sieltä voi korjata pois jos ei koira ehdi pusikkoon asti...), mutta siihen nähden hyvä suoritus. Liikkeestä maahanmeno ihan nappiin, ei mitään erikoista, luoksari stopilla aivan huippu (Lunaatti siis osaa sen kyllä!), liikkeestä seisominen tosi hyvin, noudossa varasti ensin, mutta pyysin sitten vaan uudestaan sivulle ja tokalla heitolla malttoi odottaa käskyä. Vauhti oli bueno, myös palautuksessa. Kaukot meni nätisti. Hypyssä ennakoi ensin istumisen, ja otin uusiksi ja palkkasinkin seisomisesta esteen takana, ja sitten vielä kerran tein normaalisti, ja viimeinen toisto oli juuri sellainen kuin pitääkin. Ja ei muuta kun syömään sitten vaan. Jäi mukava fiilis, Lunalla oli hyvä vire päällä ja liikkeet sujui teknisestikin hyvin. Onhan tuossa treenaamista vielä ilman muuta, mutta taas vois kyllä kehdata kokeisiinkin alkaa ilmoja laittelemaan pikku hiljaa.

Jälkiagitottissoppa ja sananen viiriäismoodista

Pienen valkkarin aktiivista elämää: tiistaina alkoi uusi agilitykurssi, josta ajeltiin suoraan mökkeilemään pariksi päiväksi. Torstaina treenit jatkui tottiksilla tottakai, perjantai huilailtiin ja tänään poljettiin taas jälkeä.

Tiistain agit oli oikein mukava kokemus, mentiin helppoa rataa ensin pienemmisstä osissa, sitten vähän pidempää pätkää kerrallaan. Ja juosta sai, Lunalla oli virtaa ja intoa. Keinuunkin se uskalsi nyt mennä ilman tukea ja apua, ja toteutti siinä vieläpä varsin näppärää omatoimipalkkausta. Tuli alas puomilta, palkkasin pallolla, josta se sai kopin ja juoksi innoissaan pallo suussa keinulle, jonka puolessa välissä irrotti pallon niin että pallo vieri keinupintaa pitkin alas. Ja siitäpä se sen sitten vielä otti oikein kontaktin kautta itselleen omatoimipalkaksi. Kyllä nauratti. Hirveän kätevää, jatkossa opetan sen ajamaan autoakin itse niin Luna voi käydä ihan omin nokkinensa agitreeneissä ja mä voin vaikka löhötä soffalla.

Mutta kyllä maalla on mukavaa. Luna päästeli tuhatta ja sataa pitkin pihaa, pusikkoja ja ojia, polskutteli uimassa moneen otteeseen, lenkkeili metsässä, oli mukana mustikassa, kiipeili soramontuilla, leikki kepeillä, palloilla, köysillä, kumihanskoilla ja tohveleilla. Varasti raakan perunan ja juoksi se suussa taloa ympäri, esitteli kaikki osaamansa temput hernemaistiasten toivossa ja nukkui yöt sikeästi hetekalla, selällään ja niin leveästi että allekirjoittanut sai liiskautua seinää vasten. Ja niin, teki se kaksi oikein mainiota jälkeä. Ihan pihasta lähtee isot heinäpellot, jotka oli kuin tilauksesta juuri paalattu. Keskiviikkona tein aamulla lyhyen, helpon suoran jäljen, 75 askelta ja joka askeleella ruokaa. Illalla tallasin 340 askelta, tyhjiä oli useassa kohdassa 2 ja 4 sarjoissa ja jäljellä oli 4 kulmaa. Maa oli kuiva ja jälki vanheni kolmisen varttia, pieniä hankaluuksia Lunalla oli mutta hienosti se veti kuitenkin ja teki tosissaan hommia vaikka vietti olisi saanut vähän korkeammalla kyllä olla. En nähnyt jälkiä sitten tippaakaan, joten oli vain pakko luottaa koiran nenään kulmien ja tyhjien osalta (se kalkki!). Samasta syystä jossain kohtaa saattoi jäädä toisen puolen askel välistä. Värväsin vielä äitimuorin perään hiippailemaan ja ottamaan videota. Tyylinäyte alla. Taustalle oli pakko laittaa joku random musiikki peittämään höpinät, ja jumputus oli kaikki mitä youtube tällä kertaa tarjosi katntrin lisäksi kun en jaksanut alati kaatuilevalla video editorilla lähteä muokkailemaan. Katsokoon ken jaksaa, koira painaa kymmenen minuuttia nokka maassa syöden kuivamuonaa nappula kerrallaan ja akka hiihtää perunaverkkareissa perässä.

Tämän ehtoon jälki käytiin tekemässä linja-autotalleille. Otin vähän lyhyemmän jäljen ja treenasin tyhjiä. Mittaa oli 230 askelta, tyhjiä oli kolmessa kohdassa kahdeksan suora. Kaksi kulmaa, lyhyt nurmikko. Luna teki alkuosan jäljestä hieman matalammassa vietissä mutta pirun tarkasti ja hyvässä rytmissä kuitenkin. Tyhjäpätkät selvästi nosti sitä ja loppupätkä mentiinkin jo vauhdikkaammin, mutta liina sai kuitenkin olla ihan löysänä koko ajan. Huh, onneksi tulee näitä onnistumisiakin taas välillä.

Niin, siitä viiriäismoodista, mikä tuli mieleeni ensinnäkin katsellessani Lunan viipellystä mökillä ja siitä kun treeneissä on paljon viimeaikoina puhuttu tunneoppimisesta ja koiran oikeanlaisesta mielentilasta treeneissä. Viiriäismoodi siis pitää sisällään haukkumista, mouruamista, iloista kirmailua, pentumaista pelleilyä, leikkimistä, virtaa ja vauhtia. Pentuaikoina viiriäismoodi napsahti päälle aina iltaisin kun ajatteli syventyä television ohjelmatarjontaan. Ja silloin sitä ei saanut loppumaan millään, paitsi jäähyllä pimeässä vessassa. Nykyään, kun tuo valkuaisenketku uskookin jo jotakin (eli tässä kohtaa lopettaa riehumisen käskystä), voisin jopa sanoa että viiriäismoodi on Lunaa parhaimmillaan. Se on silloin vapautunut, hirveän iloinen, leikkisä ja vietikäskin jopa. Taistelee kepeistä ja leluista aivan kuin eri koira, ja jos vain koira voisi nauraa kikattaa, tuo tekisi juuri niin tähän mielentilaan päästyään. Voi jos vaan olisin pentuaikana ymmärtänyt hyödyntää tämän riemun ja yhdistää sen treenikenttiin ja pentutottiksiin. Harvoin Lunan fiiliksissä nytkään valittamista on, kyllä se innoissaan treenikentälle menee ja touhuaa mielellään, mutta mitä sitä voisikaan saada aikaan jos mukana olisi tuo riemuista aidoin, viiriäismoodi. Siinäpä minulle pähkinä purtavaksi.

Kyllä me vielä hengissä ollaan

Pientä blogilaiskottelua ilmassa, laitetaas pikapäivitystä, ei me kuitenkaan ihan pelkästään löhöilty olla.

Jälkeä on poljettu joka viikko, välillä menee aivan pirun hyvin ja sitten valitettavasti pari kertaa on käynyt niinkin että Lunan ääniarkuus on laittanut homman plörinäksi ja jäljestys on jäänyt pamausten takia kesken. Pääasiassa on kuitenkin mennyt hyvin, 300 askelta on tallottu suunnilleen, kulmia ollut 2-5 kpl ja tyhjiä 2-4 x 4 askeleen sarjoja. Tarkoitus olisi seuraavaksi pidentää noita "tyhjäsarjoja" 6-10 askeleeseen. Loppupalkka on tullut jäljen lopussa mun taskusta, kippo ei siis enää ole maassa jäljen päässä koska tuo ketku haistaa sen ja sitten saa tapella niistä viimesistä askelista.

Tokorintamalla on oltu vähän laiskempia, mutta kapulan pitoharjoituksia on otettu, askelsiirtymiä perusasennossa kaikkiin suuntiin, seisomista olen vahvistellut sekä luoksarin yhteydessä, seuruussa ja takaperin koiran edellä juosten (vinkki: tarkista missä kentän esteet tönöttää ennen juoksentelua...). Paljon on otettu myös ihan läpijuoksuja ennakoinnin estämiseksi, mutta toistoja tuo liike ei kyllä hirveästi kestä sellaisenaan.

Agilityn alkeiskurssi loppui, saatiin kaikki esteet kertaalleen käytyä läpi (paitsi kepit jäi esittelyn varaan), ja nyt jatketaan sitten Kaisu Meuselin kurssilla eteenpäin. Tämä onkin nyt vaan 4 kerran kurssi, täytyy sitten katsoa jatketaanko samaa höyryä vielä perään vai pidetäänkö paussia ja katsellaan talvella hallikursseja sitten, kun jälkisesonkikin on ohi. Mutta nyt sinne siis, ja agista suoraan mökille pariksi päiväksi.

Tottiksissa tanssia ja urheilua

Torstaitottiksissa tehtiin taas ilahduttavasti asioita vähän eri tavalla ja haettiin ihan uudenlaista häiriötä. Lykättiin koko komppania paikkamakuuseen ja sen sijaan että oltaisiin perinteisesti marssittu seisomaan selin parinkymmenen metrin päähän, mentiinkin keskelle kenttää tiiviiseen rinkiin, kyykittiin, hypeltiin ja tanssittiin. Kyllä, jalalla vaan koreasti. Luna kesti hyvin kyykkimiset ja sen, että mentiinkin vieraan koiran viereen seisomaan samalla kun koutsi ja Mika steppaili koirien nenän edestä ja häntien yli (siis ei niiden päältä sentään vaan yli astuen, hah :D). Valssaaminen ja naurunkäkätys oli Lunamunalle sitten liikaa ja se tuli katsomaan että mitä pirulauta te nyt oikeen meinaatte. No, eipä mitään, likka palautettiin paikalleen takasin ja sitten se siellä pysyikin ihan siivosti. Mahtoi se miettiä että taas on akka tullut hulluksi. Huilin jälkeen noutotreeniä saaliin kautta, hetsailin kapulalla, leikitin sillä, haukutin ja viskoin ties minne (treenikaverit ja rakas koirani, ottakaa ensi kerralla kypärä) ja pingoin tuhatta ja sataa Lunaa karkuun. Meni ihan urheilun puolelle. Hirmu hyvä treeni oli. Loppuun vielä pieni seuruu ja eteenlähetys, vauhtia piisasi.

Muuten tämän viikon treeneissä ei erikoisempaa, maanantaina aksattiin, listalla oli keinua, okseria, pituutta, rengasta ja omatoimisesti pöytää, hyppyjä ja pussia.Itsellä oli ihan mäntti olo koko päivän, mutta Luna oli riemua ja energiaa piukassa ja niin sitä tuli itsellekin parempi mieli. Kannatti vaan lähteä vaikka päivällä ajattelinkin etten inahda mihinkään. Tiistai ja keskiviikko jäljestettiin, tiistain jälki oli ihan kamalaa ryysimistä. Luna oli autosta haettaessa kuin ei olisi viikkoon syönyt, haukkui, tärisi ja kiskoi sammakkona paalulle. Ja pidätellä sai kyllä melkein koko matkan että malttoi ottaa joka askeleen. Jälki oli 270 askelta pitkä, ja tyhjäpareja oli neljä, kulmat 2x oikealle ja 1 vasemmalle. Kulmat se veti pirun hyvin kyllä. Keskiviikkona oli kuivaa eikä jälki näkynyt ruoholla yhtään, joten jouduin vaan luottamaan että kakara hoitaa hommansa ja seurailin rytmiä. Tyhjiä oli nyt 2x neljä tyhjää askelta. Intoa oli taas, mutta jäljestys oli paljon siistimpää kuin tiistaina. Loppupalkka saa luvan siirtyä pikku hiljaa autoon, nyt tuo possu haistaa sen rasian muutaman askeleen päästä (vaikka kuinka olis kansi kiinni ja ruohoa päällä) ja sitten saa vääntää että se ottaa ne viimeisetkin askeleet. Pallon taidan pitää ohjelmassa kuitenkin, nyt tuo on niin komiasti kantanut sen autoon. Ja sitä jälkikalkkia ois kiva saada että vois merkata missä ne tyhjät ja kulmat taas olikaan.

Toiset ne vaan osaa.

Kuluneella viikolla ei mitään maata mullistavaa omissa treeneissä. Maanantaiagilityn uutena juttuna oli pöytä, mikä oli Lunalle helppo juttu, se kun mielellään kiipeilee objekteille ja osaa odottaa. Samalla tuli treenattua putkea, hyppyjä, pituusestettä ja puomia, niin ja rengasta sekä a-estettä, jolla kontakteissa on vielä paljon duunia. Tiistaina ei sen ihmeempää, olin silmälääkärin ja laajennustippojen jäljiltä sen verran sokko että tehtiin vaan peruslenkki ja kaukoista sisällä iltaruoka. Keskiviikkona kävin tutustumassa Outin ihanaiseen mudi-penneliin, Sisuun, ja Luna sai painia ja juosta Lucan kanssa pitkin pihaa. Pentu oli reipas ja rohkea, mutta ihan vielä ei uskallus riittänyt mennä isojen kohelluksiin mukaan.

Pikku söpöläinen

Torstaitreenissä otettiin alkuun sosiaalisettiä, eli 3 hauvaa kentälle ja tehtiin rintamana liikkeestä seisomisia, käännöksiä ja yleensä seuruuta. Aika pitkä sessio tuli, ja toiselle kierrokselle tultaessa Luna olikin aivan puhkiväsynyt. Siispä ei otettu mitään kovin vaativaa, matalassa vietissä kapulan pitoharjoitusta naksuttelemalla, lyhyt henkilöryhmä ja eteenlähetys. Nyt oli vauhtia.

Just ja just pysyy tällä haara-asennolla pystyssä

Perjantaina jäi lenkit ihan olemattomiin ukonilman takia. Lunaatti pelkäsi niin etten katsonut tarpeelliseksi kiduttaa sitä tunnin-puolentoista remmilenkillä, vaan käytiin mettänreunassa pissillä ja lompsittiin kotio. Sittenhän se ukkonen lakkasikin tietysti. Lunalla oli myös hieronta, ja aika hyvin oli paikat auki, jumitusta löytyi oikean lavan seutuvilla. Alun irvistelyjen jälkeen Luna rauhoittui yllättävän hyvin ja makoili silmät puoliummessa.

Lauantaina otettiin Reijan kanssa aamupäivällä ppkk:lla reeniä. Ohjelmassa oli hyppytekniikkaa, luoksarin pysäytystä hiukan ja pidempi seuruu ja jäävät kipolla. Eipä nyt isompaa moitittavaa, voishan se pysäytys olla terävämpi tietysti.

Ja sitten sunnuntai. Sunnuntaipäivä vietettiin Tupalan kentällä Mia Skogsterin seminaarissa. Reilu 8 tunnin aikana ehti tulla aivan hirmuisesti asiaa, mutta tässä nyt jonkinlaista yhteenvetoa ajatuksista mitä siellä heräsi ja mitä asioita tuli esille:
- pennun kotiutuessa aloitetaan suhteen luominen, pidetään kivaa yhdessä, leikitään, käytetään ruoka-ajat hyväksi, pentu saa kulkea mukana vähän joka paikassa. Ruoka tulee lähes aina kädestä ja jo ihan pientä pentua voi tällä tavalla alkaa hakea sivulle, ilman mitään sen hienompaa tekniikkatreeniä
- kehutaan aina kun pentu on aktiivinen ohjaajaa kohtaan, ei houkutella muista asioista kiinnostunutta pentua luokse, vaan palkataan iloisesti siitä kun pentu itse tarjoaa kontaktia ja on aktiivinen
- sama periaate vanhemmalla koiralla tottiskentällä kun haetaan kontaktia perusasentoon ja häiriönsietoa, ohjaaja ei aktivoi koiraa vaan toisinpäin
- kontaktiharjoitus perusasennossa / kontaktin kesto ja häiriö: ohjaaja eleetön, koiralle käsky ottaa kontakti (kun se sen jo osaa), kehu kun ottaa, jos vilkuilee muualle, ei + pakote, kun korjaa, kehu ja palkka. Pikkuhiljaa pidennetään aikaa.
- ensimmäisen elinvuoden ajan keskitytään suhteen luomiseen ja oikeanlaisen tunnetilan rakenteluun yhdessä tekemiseen, ei ryppyotsaista "pentutottista" eikä hampaat irvessä tekniikan hiomista. Opetellaan työskentelemään yhdessä, luodaan pohjia tottisliikkeille ja vietin hyödyntämiselle myöhemmin. Luodaan koiralle vahva halu tehdä töitä, koiran mielestä tottis pitäisi olla alusta asti huippuhauskaa puuhaa.
- pikkuhiljaa palkkauksessa nuori koira siirretään ruualta saaliille, jos koiralla on hyvä vietti ja leikkiminen on sille tärkeää. Jos koira toimii ruualla paremmin, lelupalkkaa ei kannata väkisin yrittää käyttää eikä toisinpäin, koiran mukaan, mitä se eniten haluaa, ruokaa, saalistusta vai taistelua.  Myös laumavietin hyödyntäminen yhdistettynä ravinnonhankintaviettiin.
- lelu/saalispalkan voi ottaa käyttöön vasta sitten kun pentu osaa jo leikkiä, tuoda lelun ja irrottaa käskystä.
- jos taistelunhaluinen ja vietikäs koira, silloinkin (ja erityisesti silloin) irrotus opetellaan nätisti vaihtokaupalla jotta vältytään konfliktitilanteilta irrotuksissa myöhemmin. Irti-käskystä seuraa paljon useammin uusi leikki kuin lelun katoaminen taskuun. Irti-käsky eri tilanteissa, ei aina samassa kohtaa.
- viettiä myös kuolleeseen esineeseen, voi käyttää kahta patukkaa maassa joiden välimatkaa pidennetään pikku hiljaa, koira ottaa molemmat suuhun (pohjia noutoon), toimii jos vahva vietti koiralla.
- äänenkäyttö ja äänensävyt, paljon iloista kehumista koiran tehdessä hyvin ja yrittäessä, napakka ei + mahdollinen pakote ei-toivotusta toiminnasta. Suuttua ja turhautua ei saa "koiran nähden". Ei laahusteta kentällä kuin pystyynkuollut lahna vaan omalla äänellä ja eleillä pidetään koirallekin hyvää fiilistä yllä. Ei kuitenkaan jatkuvaa höpötystä, vaan kun on kehun paikka, kehutaan innolla ja kunnolla.
- hiljaisuutta ja eleettömyyttä, kokeenomaista jäykistelyä harjoitellaan erikseen alkaen pienistä hetkistä. Hiljaisuuden aikana koira pitää kontaktin ja odottaa toimintaa.
- aika tärkeä asia: koiran kanssa treenikentällä ollessa keskitytään vain koiraan, suoritusten analysoinnit ja seuraavan harjoituksen suunnittelut tehdään silloin kun koira on autossa. Vanhemman koiran voi laittaa paikkamakuuseen, jättää istumaan odottamaan toimintaa, pitää perusasennossa (vrt tuomarin arvostelu) tai käskeä "lepo-makuuseen" jos sellainen opetettu, jos haluaa kesken treenin vaihtaa ajatuksia treenikaverin kanssa. Ei pitkiä välikuolemia tai niitä näitä höpinöitä kesken vetoleikin. Keskitytään siihen koiraan. Ei ole reilua antaa vireen laskea ja vaatia sitä taas ylös, eikä myöskään ole reilua että koira saa joskus pööpöillä liikkeiden välissä kentällä nuuskimassa murusia ja hajuja ja kerjätä yleisön rapsutuksia, ja joskus siltä vaaditaan skarppina oloa liikkeiden ja tekemisen välissäkin.
- Luna pääsi esittelemään nouto-ongelmia. Sain ohjeita kapulan pureskeluun ja hitaaseen palautukseen. Pitoharjoituksia sellaisenaan (kuten on nyt tehtykin taas), pureskelusta pieni huomautus alaleuasta tai kapulan päästä, kehua kun pitää nätisti. Kapulan luovutustilanne pirun hauskaksi, konflikti ja paineistus pois tilanteesta. Palautusasento ylipäätään niin vahvaksi ettei tarvitse korjailla vinoutta ym. Vauhtia ja voimaa saa rakennettua tällaiseen koiraan (herkkis epä-viettipommi huonolla puruotteella) rajallisesti, mutta palautukseen nopeutta voi treenata hetsauksilla, juoksemalla koiraa karkuun, haukuttamalla kapulalle, apparin kanssa jne. No, kunhan edes laukalla palauttaisi ja saisi hiukan iloisuutta liikkeeseen. Vinoa palautusasentoa voi korjata esim kepeillä, kukkaruukuilla tms: koiralle "kuja" ohjaajan eteen. Käsilläkin voi ohjata.

Noh, tuossa nyt oli jotain ajatusvirtaa. Aika paljonhan tuossa oli sellaista tuttuakin asiaa minkä kyllä tiesi periaatteessa jo, mutta tuolla oivalsi esimerkkien avulla vähän uudella tavalla ja ennenkaikkea tuli ajatelleeksi: tosiaan, näinhän se on. Päällimmäisenä jäi mieleen se positiivisen tunnetilan merkitys. Ja se, että keskittyy koiraan, eläytyy leikkiin ja treeniin ja laittaa itsensä likoon. Semman parasta antia oli nähdä käytännössä miten Mia tekee harjoituksia omien koiriensa kanssa. Upeita eläimiähän ne oli, ja touhusta paistoi koiran ja ohjaajan hyvä suhde.

Helteisiä puuhailuita

Viime sunnuntain kokeiden jälkeen on otettu vähän iisimmin. Tai no, on me nyt kaikkea puuhattu mutta hiki hatussa-tokotreenien tilalla tehty vähän muuta. Maanantaina ja tiistaina oli agilitypäivät. Maanantaina opeteltiin keinua ja huseerattiin muillakin esteillä. Rengas tällä hetkellä hankalin, Luna tuppaa menemään väärästä lävestä, eli renkaan sivulta tai ali. Tiistaina selvisi syy siihen. Oltiin Reijan opastuksella illalla tekemässä alkeisohjausharjoituksia, ja sitä rengastakin sitten. Syy vaikeuksiin oli ihan yksinkertaisesti siinä, että olen irronnut liian aikaisin liian kauas ohjaamaan, eikä Lunalle ole vielä esteen suoritus ihan selvä, varsinkin kun niitä hutisuorituksia on tullut niin paljon. Eli käsi takaisin renkaan suulle ja onnistuneita toistoja nyt vaan kehiin. Ekaa kertaa otettiin myös perus ohjauskuvioita, mikä olikin hirmu hyvä juttu, kun näistä nimenomaan mulla ei ole harmainta hajua itsellä. Kyllä se siitä.

Keskiviikkona ei sen ihmeempiä puuhailtu, Luna ihmetteli raparperipuskan juurella kun kaivettiin terassinpohjia pihaan. Torstaitottiksissa heitettiin pakka sekaisin ja vaihdettiin koiria. Ja kas, tämä olikin mielenkiintoista. Idea oli lähinnä leikittää vierasta koiraa ja hakea kontaktia, ehkä käskyttää jotain pientä, koirasta riippuen. Osa koirista ei ollut juuri moksiskaan ohjaajanvaihdoksesta, ja osa ihmetteli asiaa vähän enemmän. Luna oli ehkä kaikkein eniten mökillä. Satu yritti parhaansa innostaa, leikittää ja hiukan seurauttaa, mutta Lunaa ei kiinnostanut edes kalkkunansiivut vaan se tähysi mamman suuntaan silmät ymmyrkäisinä. Ja päästyään vapaaksi, se sinkosi syliin ja siitä jalkoihin nyhjäämään. Mahtoi pikku pölhö olla ihmeissään. No, tietynlaisesta pehmeydestähän tuo kertoo, mikä ei taaskaan ollut mikään uutinen. Enemmän olisin ihmetellyt jos se olisi jotain vieraan ohjaajan kanssa tehnyt. Itsellä oli remmin päässä ensin Maikin Lotta-briardi, jonka kanssa kyllä oli hyvät leikit mutta muuhun toimintaan en osannut neitiä sitten innostaa. Toisen kerran hääräsin vielä Erkki-rotikan kanssa. Voi pojat kun oli hauska leikkiä sellaisen koiran kanssa joka leikkii kunnolla. Huima kahden metrin seuruukin tehtiin ja muutama sivulletulo, mutta leikki sujui tässäkin paremmin kuin tottisliike-yritykset. Hauskat treenit kaikenkaikkiaan. Mukavaa vaihtelua, ja joutui vähän miettimään asioita eri kantilta.

Eilenillalla vedettiin hellejälki, aivan kamalan kuuma ilma ja maa rutikuiva. Ei mitään Lunan parasta jäljestystä mutta ei isompaa moitittavaakaan. Hitto, kulmat se vetää ihan pirun hyvin kyllä. Tänään käytiin jo aamupäivällä vähän leikkimässä koulun pihassa ja kevyttä tottisteluakin pallotellen, mutta ruoka tulee ehtoosti jäljestä. Heittäisi nyt pienen sadekuuron välissä niin maa vähän kostuisi.