Tottiksissa tanssia ja urheilua

Torstaitottiksissa tehtiin taas ilahduttavasti asioita vähän eri tavalla ja haettiin ihan uudenlaista häiriötä. Lykättiin koko komppania paikkamakuuseen ja sen sijaan että oltaisiin perinteisesti marssittu seisomaan selin parinkymmenen metrin päähän, mentiinkin keskelle kenttää tiiviiseen rinkiin, kyykittiin, hypeltiin ja tanssittiin. Kyllä, jalalla vaan koreasti. Luna kesti hyvin kyykkimiset ja sen, että mentiinkin vieraan koiran viereen seisomaan samalla kun koutsi ja Mika steppaili koirien nenän edestä ja häntien yli (siis ei niiden päältä sentään vaan yli astuen, hah :D). Valssaaminen ja naurunkäkätys oli Lunamunalle sitten liikaa ja se tuli katsomaan että mitä pirulauta te nyt oikeen meinaatte. No, eipä mitään, likka palautettiin paikalleen takasin ja sitten se siellä pysyikin ihan siivosti. Mahtoi se miettiä että taas on akka tullut hulluksi. Huilin jälkeen noutotreeniä saaliin kautta, hetsailin kapulalla, leikitin sillä, haukutin ja viskoin ties minne (treenikaverit ja rakas koirani, ottakaa ensi kerralla kypärä) ja pingoin tuhatta ja sataa Lunaa karkuun. Meni ihan urheilun puolelle. Hirmu hyvä treeni oli. Loppuun vielä pieni seuruu ja eteenlähetys, vauhtia piisasi.

Muuten tämän viikon treeneissä ei erikoisempaa, maanantaina aksattiin, listalla oli keinua, okseria, pituutta, rengasta ja omatoimisesti pöytää, hyppyjä ja pussia.Itsellä oli ihan mäntti olo koko päivän, mutta Luna oli riemua ja energiaa piukassa ja niin sitä tuli itsellekin parempi mieli. Kannatti vaan lähteä vaikka päivällä ajattelinkin etten inahda mihinkään. Tiistai ja keskiviikko jäljestettiin, tiistain jälki oli ihan kamalaa ryysimistä. Luna oli autosta haettaessa kuin ei olisi viikkoon syönyt, haukkui, tärisi ja kiskoi sammakkona paalulle. Ja pidätellä sai kyllä melkein koko matkan että malttoi ottaa joka askeleen. Jälki oli 270 askelta pitkä, ja tyhjäpareja oli neljä, kulmat 2x oikealle ja 1 vasemmalle. Kulmat se veti pirun hyvin kyllä. Keskiviikkona oli kuivaa eikä jälki näkynyt ruoholla yhtään, joten jouduin vaan luottamaan että kakara hoitaa hommansa ja seurailin rytmiä. Tyhjiä oli nyt 2x neljä tyhjää askelta. Intoa oli taas, mutta jäljestys oli paljon siistimpää kuin tiistaina. Loppupalkka saa luvan siirtyä pikku hiljaa autoon, nyt tuo possu haistaa sen rasian muutaman askeleen päästä (vaikka kuinka olis kansi kiinni ja ruohoa päällä) ja sitten saa vääntää että se ottaa ne viimeisetkin askeleet. Pallon taidan pitää ohjelmassa kuitenkin, nyt tuo on niin komiasti kantanut sen autoon. Ja sitä jälkikalkkia ois kiva saada että vois merkata missä ne tyhjät ja kulmat taas olikaan.

Toiset ne vaan osaa.

Kuluneella viikolla ei mitään maata mullistavaa omissa treeneissä. Maanantaiagilityn uutena juttuna oli pöytä, mikä oli Lunalle helppo juttu, se kun mielellään kiipeilee objekteille ja osaa odottaa. Samalla tuli treenattua putkea, hyppyjä, pituusestettä ja puomia, niin ja rengasta sekä a-estettä, jolla kontakteissa on vielä paljon duunia. Tiistaina ei sen ihmeempää, olin silmälääkärin ja laajennustippojen jäljiltä sen verran sokko että tehtiin vaan peruslenkki ja kaukoista sisällä iltaruoka. Keskiviikkona kävin tutustumassa Outin ihanaiseen mudi-penneliin, Sisuun, ja Luna sai painia ja juosta Lucan kanssa pitkin pihaa. Pentu oli reipas ja rohkea, mutta ihan vielä ei uskallus riittänyt mennä isojen kohelluksiin mukaan.

Pikku söpöläinen

Torstaitreenissä otettiin alkuun sosiaalisettiä, eli 3 hauvaa kentälle ja tehtiin rintamana liikkeestä seisomisia, käännöksiä ja yleensä seuruuta. Aika pitkä sessio tuli, ja toiselle kierrokselle tultaessa Luna olikin aivan puhkiväsynyt. Siispä ei otettu mitään kovin vaativaa, matalassa vietissä kapulan pitoharjoitusta naksuttelemalla, lyhyt henkilöryhmä ja eteenlähetys. Nyt oli vauhtia.

Just ja just pysyy tällä haara-asennolla pystyssä

Perjantaina jäi lenkit ihan olemattomiin ukonilman takia. Lunaatti pelkäsi niin etten katsonut tarpeelliseksi kiduttaa sitä tunnin-puolentoista remmilenkillä, vaan käytiin mettänreunassa pissillä ja lompsittiin kotio. Sittenhän se ukkonen lakkasikin tietysti. Lunalla oli myös hieronta, ja aika hyvin oli paikat auki, jumitusta löytyi oikean lavan seutuvilla. Alun irvistelyjen jälkeen Luna rauhoittui yllättävän hyvin ja makoili silmät puoliummessa.

Lauantaina otettiin Reijan kanssa aamupäivällä ppkk:lla reeniä. Ohjelmassa oli hyppytekniikkaa, luoksarin pysäytystä hiukan ja pidempi seuruu ja jäävät kipolla. Eipä nyt isompaa moitittavaa, voishan se pysäytys olla terävämpi tietysti.

Ja sitten sunnuntai. Sunnuntaipäivä vietettiin Tupalan kentällä Mia Skogsterin seminaarissa. Reilu 8 tunnin aikana ehti tulla aivan hirmuisesti asiaa, mutta tässä nyt jonkinlaista yhteenvetoa ajatuksista mitä siellä heräsi ja mitä asioita tuli esille:
- pennun kotiutuessa aloitetaan suhteen luominen, pidetään kivaa yhdessä, leikitään, käytetään ruoka-ajat hyväksi, pentu saa kulkea mukana vähän joka paikassa. Ruoka tulee lähes aina kädestä ja jo ihan pientä pentua voi tällä tavalla alkaa hakea sivulle, ilman mitään sen hienompaa tekniikkatreeniä
- kehutaan aina kun pentu on aktiivinen ohjaajaa kohtaan, ei houkutella muista asioista kiinnostunutta pentua luokse, vaan palkataan iloisesti siitä kun pentu itse tarjoaa kontaktia ja on aktiivinen
- sama periaate vanhemmalla koiralla tottiskentällä kun haetaan kontaktia perusasentoon ja häiriönsietoa, ohjaaja ei aktivoi koiraa vaan toisinpäin
- kontaktiharjoitus perusasennossa / kontaktin kesto ja häiriö: ohjaaja eleetön, koiralle käsky ottaa kontakti (kun se sen jo osaa), kehu kun ottaa, jos vilkuilee muualle, ei + pakote, kun korjaa, kehu ja palkka. Pikkuhiljaa pidennetään aikaa.
- ensimmäisen elinvuoden ajan keskitytään suhteen luomiseen ja oikeanlaisen tunnetilan rakenteluun yhdessä tekemiseen, ei ryppyotsaista "pentutottista" eikä hampaat irvessä tekniikan hiomista. Opetellaan työskentelemään yhdessä, luodaan pohjia tottisliikkeille ja vietin hyödyntämiselle myöhemmin. Luodaan koiralle vahva halu tehdä töitä, koiran mielestä tottis pitäisi olla alusta asti huippuhauskaa puuhaa.
- pikkuhiljaa palkkauksessa nuori koira siirretään ruualta saaliille, jos koiralla on hyvä vietti ja leikkiminen on sille tärkeää. Jos koira toimii ruualla paremmin, lelupalkkaa ei kannata väkisin yrittää käyttää eikä toisinpäin, koiran mukaan, mitä se eniten haluaa, ruokaa, saalistusta vai taistelua.  Myös laumavietin hyödyntäminen yhdistettynä ravinnonhankintaviettiin.
- lelu/saalispalkan voi ottaa käyttöön vasta sitten kun pentu osaa jo leikkiä, tuoda lelun ja irrottaa käskystä.
- jos taistelunhaluinen ja vietikäs koira, silloinkin (ja erityisesti silloin) irrotus opetellaan nätisti vaihtokaupalla jotta vältytään konfliktitilanteilta irrotuksissa myöhemmin. Irti-käskystä seuraa paljon useammin uusi leikki kuin lelun katoaminen taskuun. Irti-käsky eri tilanteissa, ei aina samassa kohtaa.
- viettiä myös kuolleeseen esineeseen, voi käyttää kahta patukkaa maassa joiden välimatkaa pidennetään pikku hiljaa, koira ottaa molemmat suuhun (pohjia noutoon), toimii jos vahva vietti koiralla.
- äänenkäyttö ja äänensävyt, paljon iloista kehumista koiran tehdessä hyvin ja yrittäessä, napakka ei + mahdollinen pakote ei-toivotusta toiminnasta. Suuttua ja turhautua ei saa "koiran nähden". Ei laahusteta kentällä kuin pystyynkuollut lahna vaan omalla äänellä ja eleillä pidetään koirallekin hyvää fiilistä yllä. Ei kuitenkaan jatkuvaa höpötystä, vaan kun on kehun paikka, kehutaan innolla ja kunnolla.
- hiljaisuutta ja eleettömyyttä, kokeenomaista jäykistelyä harjoitellaan erikseen alkaen pienistä hetkistä. Hiljaisuuden aikana koira pitää kontaktin ja odottaa toimintaa.
- aika tärkeä asia: koiran kanssa treenikentällä ollessa keskitytään vain koiraan, suoritusten analysoinnit ja seuraavan harjoituksen suunnittelut tehdään silloin kun koira on autossa. Vanhemman koiran voi laittaa paikkamakuuseen, jättää istumaan odottamaan toimintaa, pitää perusasennossa (vrt tuomarin arvostelu) tai käskeä "lepo-makuuseen" jos sellainen opetettu, jos haluaa kesken treenin vaihtaa ajatuksia treenikaverin kanssa. Ei pitkiä välikuolemia tai niitä näitä höpinöitä kesken vetoleikin. Keskitytään siihen koiraan. Ei ole reilua antaa vireen laskea ja vaatia sitä taas ylös, eikä myöskään ole reilua että koira saa joskus pööpöillä liikkeiden välissä kentällä nuuskimassa murusia ja hajuja ja kerjätä yleisön rapsutuksia, ja joskus siltä vaaditaan skarppina oloa liikkeiden ja tekemisen välissäkin.
- Luna pääsi esittelemään nouto-ongelmia. Sain ohjeita kapulan pureskeluun ja hitaaseen palautukseen. Pitoharjoituksia sellaisenaan (kuten on nyt tehtykin taas), pureskelusta pieni huomautus alaleuasta tai kapulan päästä, kehua kun pitää nätisti. Kapulan luovutustilanne pirun hauskaksi, konflikti ja paineistus pois tilanteesta. Palautusasento ylipäätään niin vahvaksi ettei tarvitse korjailla vinoutta ym. Vauhtia ja voimaa saa rakennettua tällaiseen koiraan (herkkis epä-viettipommi huonolla puruotteella) rajallisesti, mutta palautukseen nopeutta voi treenata hetsauksilla, juoksemalla koiraa karkuun, haukuttamalla kapulalle, apparin kanssa jne. No, kunhan edes laukalla palauttaisi ja saisi hiukan iloisuutta liikkeeseen. Vinoa palautusasentoa voi korjata esim kepeillä, kukkaruukuilla tms: koiralle "kuja" ohjaajan eteen. Käsilläkin voi ohjata.

Noh, tuossa nyt oli jotain ajatusvirtaa. Aika paljonhan tuossa oli sellaista tuttuakin asiaa minkä kyllä tiesi periaatteessa jo, mutta tuolla oivalsi esimerkkien avulla vähän uudella tavalla ja ennenkaikkea tuli ajatelleeksi: tosiaan, näinhän se on. Päällimmäisenä jäi mieleen se positiivisen tunnetilan merkitys. Ja se, että keskittyy koiraan, eläytyy leikkiin ja treeniin ja laittaa itsensä likoon. Semman parasta antia oli nähdä käytännössä miten Mia tekee harjoituksia omien koiriensa kanssa. Upeita eläimiähän ne oli, ja touhusta paistoi koiran ja ohjaajan hyvä suhde.

Helteisiä puuhailuita

Viime sunnuntain kokeiden jälkeen on otettu vähän iisimmin. Tai no, on me nyt kaikkea puuhattu mutta hiki hatussa-tokotreenien tilalla tehty vähän muuta. Maanantaina ja tiistaina oli agilitypäivät. Maanantaina opeteltiin keinua ja huseerattiin muillakin esteillä. Rengas tällä hetkellä hankalin, Luna tuppaa menemään väärästä lävestä, eli renkaan sivulta tai ali. Tiistaina selvisi syy siihen. Oltiin Reijan opastuksella illalla tekemässä alkeisohjausharjoituksia, ja sitä rengastakin sitten. Syy vaikeuksiin oli ihan yksinkertaisesti siinä, että olen irronnut liian aikaisin liian kauas ohjaamaan, eikä Lunalle ole vielä esteen suoritus ihan selvä, varsinkin kun niitä hutisuorituksia on tullut niin paljon. Eli käsi takaisin renkaan suulle ja onnistuneita toistoja nyt vaan kehiin. Ekaa kertaa otettiin myös perus ohjauskuvioita, mikä olikin hirmu hyvä juttu, kun näistä nimenomaan mulla ei ole harmainta hajua itsellä. Kyllä se siitä.

Keskiviikkona ei sen ihmeempiä puuhailtu, Luna ihmetteli raparperipuskan juurella kun kaivettiin terassinpohjia pihaan. Torstaitottiksissa heitettiin pakka sekaisin ja vaihdettiin koiria. Ja kas, tämä olikin mielenkiintoista. Idea oli lähinnä leikittää vierasta koiraa ja hakea kontaktia, ehkä käskyttää jotain pientä, koirasta riippuen. Osa koirista ei ollut juuri moksiskaan ohjaajanvaihdoksesta, ja osa ihmetteli asiaa vähän enemmän. Luna oli ehkä kaikkein eniten mökillä. Satu yritti parhaansa innostaa, leikittää ja hiukan seurauttaa, mutta Lunaa ei kiinnostanut edes kalkkunansiivut vaan se tähysi mamman suuntaan silmät ymmyrkäisinä. Ja päästyään vapaaksi, se sinkosi syliin ja siitä jalkoihin nyhjäämään. Mahtoi pikku pölhö olla ihmeissään. No, tietynlaisesta pehmeydestähän tuo kertoo, mikä ei taaskaan ollut mikään uutinen. Enemmän olisin ihmetellyt jos se olisi jotain vieraan ohjaajan kanssa tehnyt. Itsellä oli remmin päässä ensin Maikin Lotta-briardi, jonka kanssa kyllä oli hyvät leikit mutta muuhun toimintaan en osannut neitiä sitten innostaa. Toisen kerran hääräsin vielä Erkki-rotikan kanssa. Voi pojat kun oli hauska leikkiä sellaisen koiran kanssa joka leikkii kunnolla. Huima kahden metrin seuruukin tehtiin ja muutama sivulletulo, mutta leikki sujui tässäkin paremmin kuin tottisliike-yritykset. Hauskat treenit kaikenkaikkiaan. Mukavaa vaihtelua, ja joutui vähän miettimään asioita eri kantilta.

Eilenillalla vedettiin hellejälki, aivan kamalan kuuma ilma ja maa rutikuiva. Ei mitään Lunan parasta jäljestystä mutta ei isompaa moitittavaakaan. Hitto, kulmat se vetää ihan pirun hyvin kyllä. Tänään käytiin jo aamupäivällä vähän leikkimässä koulun pihassa ja kevyttä tottisteluakin pallotellen, mutta ruoka tulee ehtoosti jäljestä. Heittäisi nyt pienen sadekuuron välissä niin maa vähän kostuisi.

AVO-tokoilut osa 3

Kolmas avoimen luokan tokokoe takana, ja sujui parhaiten tähänastisista. Oli aika kuuma kesäpäivä, ja paikka Huittisten vanha urheilukenttä, tuomarina Ilkka Sten. Luna oli autosta haettaessa häntä pystyssä ja iloisen oloinen, ja itsekin onnistuin olemaan suht rento vaikka tietysti taas pieni jännitys olikin iskenyt päälle pikatieltä Huittisiin käännyttäessä.

Paikkamakuu: 10, eipä siinä mitään tapahtunut.

Tähän väliin kananmuna ja huilia autossa parikymmentä minuuttia. Autosta löytyi toistamiseen iloinen Biins, ja ihan hyvillä mielin lähdin yksilöliikkeisiin.

Seuraaminen: 10. Oli tosi hyvä, käännöksissä oli kumpikin skarppina tällä kertaa.
Liikkeestä maahanmeno: 10. Mainio tämäkin, meni ihan kuin pitikin, nopea maahanmeno ja säpäkkä seuruuosa.
Luoksetulo: 9. Olin vähän kuutamolla liikettä aloitettaessa ja olin aloittamassa muka kaukoja, ja käskin koiran maahan-eiku... Tämän tajusin samantien, ja tuomari oli niin reilu että antoi ottaa uusiksi kun en ollut ehtinyt edes lähteä koiran luota. Yllättäen luoksari pysäytyksineen menikin sitten ihan nappiin, ja stoppikin oli niin terävä että ihan hämmästyin. Alkusähläyksestä sitten tippui vaan se piste.
Liikkeestä seisominen: 0. Jep jep, loistava maahanmeno, taas. Tämä nyt oli semmonen että ihan varmasti Luna sen osaa, mutta jostain syystä sitä ei voi koskaan kokeissa näyttää.
Nouto: 9. Vauhdikas juoksu kapulalle, mutta palautuksessa tuli hassusti kaartaen. Kapula lensi pirun vinoon, ja alkuun näytti että viekö koira sen liikkurille, mutta onneksi sitten toi oikeaan osoitteeseen kuitenkin. Palautusasento vähän vino. Ei pureskellut kapulaa!
Kaukot: 9. Jostain syystä ei noussut ekalla istu-käskyllä. Hyvät vaihdot oli kuitenkin.
Hyppy: 8. Eka kerta kun hyppy onnistui kokeessa, jee. Jäi kyllä hirmu liki estettä joten hyppy sinänsä oli hiukan ruma. Ei kuitenkaan ennakoinut tai pönttöillyt muutakaan. Edestä perusasentoon siirtymisessä tarvi 2 käskyä.
Kokonaisvaikutelma: 10. Yleisfiilis oli kyllä iloinen. Paras vire oli seuraamisessa, luoksarissa ja maahanmenossa, loput meni aika perustasolla mutta mitään laamailua tai piippaamista ei onneksi ollut. Noudossa nousi taas kivasti.

Sellainen oivallus tämän päivän kokeesta että täytyypä muistaa niistä sivulletuloistakin palkata aina joskus. Nyt edestä perusasentoon siirtymiset (luoksetulo, nouto, hyppy) oli semmoisia väsyneitä. Hypyn kohdalla sitten jäikin vaan seisomaan siihen väärinpäin ihan hoomoilasena ja tuli vasta tokalla käskyllä oikeaan paikkaan. En edes muista koska olen pelkästä sivulletulosta jotain palkkaa antanut, hmm. Ja vissiin sitä liikkeestä seisomista tarvis vaan enemmän muistutella. Kumma kun ikinä treeneissä ei tee virhettä siinä, ja jos usein otan, niin alkaa seuruussa ennakoimaan ja stoppailee omatoimisesti. Vaan nähtävästi ei ole ihan ärsykekontrollissa se homma. Mutta hyvin meni kokonaisuutena koe, valkuainen teki hienosti hommia kyllä.

Nyt pidetään loppukesä tokokokeista taukoa ja hiotaan varmemmaksi liikkeitä. Ja ihan senkään takia en nyt tuppaa kesäkokeisiin tämän enempää, kun huonolla mäihällä sattuu ukkospäivä kokeen yhteyteen. Ja jos taivaanrannassa jylisee, niin kehään on turha edes yrittää mennä tuon kanssa. Viime kesänä ainakin ukkosti tosi usein, toivottavasti tänä kesänä päästäisiin jänishousun kanssa vähemmällä. Mutta avoilut jatkukoon syksyllä sitten.


Illalla ohjelmassa oli vielä 3 tunnin metsälenkki sankkojen hyttysparvien keskellä Outin ja Lucan kanssa.

Kovaa duunia

Niih, mitäs me nyt taas on tehty. Jälkiä on poljettu, yksin ja porukalla. Vaikeutusta on lisätty, kulmista on otettu ruoka pois, niitä on tullut lisää ja väliin on jätetty tyhjiä. Matkat on ollut siinä 200 askelta, viime torstaina 250. Ei mitään, tosi hienoa työtä on valkuainen tehnyt ja hyviä jälkiä on ollut vaikeillakin alustoilla. Juhannus vietettiin Amsterdamin vilinässä ja Biins oli hoidossa äiteellä, oli kuulemma käyttäytynyt ihan asiallisesti.

Agituntia ei tällä viikolla ollutkaan, ja maanatai meni ihan löffäillessä. Tiistaina käytiin metsälenkillä ja otettiin pari hassua noutoa pihassa. No, hyviä noutoja olivat, vauhtiakin oli. Keskiviikkona muistuteltiin taas tokoliikkeitä mieleen, kun on jääneet aika tehokkaasti unohduksiin kun on vaan sitä jälkeä tahkottu. No, hyppy meni pallopalkalla hyvin, ruuan kanssa meni sähläämiseksi ja into puuttui. (note to self: raaka kalkkunamössö ei ole paras mahdollinen heittopalkka) Noutoja pari, perusjoo, eihän se mikään hyvä ole, mutta menettelee. Täytyypi tätä ruveta enemmän työstämään jossain kohtaa. Luoksarin pysäytys oli ihan hukassa, tai siis vauhdikas luoksari joo, mutta mikä pysäytys? Muutaman toiston jälkeen alkoi sujua, mutta pysäytys ei ole kovin säpäkkä. Miten nää liikkeet nyt näin on levinneet taas niinku jokisen eväät...

Torstain ryhmätreeneissä saikin valkuainen tehdä tosissaan töitä, oli aika rankka treeni. Alkuun otin hyppyä ja sitä pysäytystä, pallolla ja frisbeellä. Nyt tuli kyllä onnistuneita suorituksia, vaikka edelleen kaipaisin nopeampaa pysäytystä. No, harjotellaan. Sitten seuruuta neliöllä, vietinnostatusmielessä, haukutin paljon. Ja palkkana köysilelu, joka toimi hämmästyttävän hyvin tällä kertaa. Mehän oikeen leikittiin, vau. Lyhyen autohuilin jälkeen otettiin sosiaalista. Autossa odottelun aikana parille koiralle ammuttiin starttipistoolilla testausmielessä. Luna olikin autosta haettaessa vähän pöllämystyneen näköinen ja ei ihan siinä mielentilassa kuin olisin toivonut, verraten eka kiekkaan, jolloin oli ihan tohkeissaan ja iloinen. No, arvasihan tuon. Seuraamisharjoituksia otettiin siinä sitten rintamana, ja hyppyä jonossa kuin ratsastustunnilla ikään. :) Nämä meni hyvin. Sitten laitettiin Lunamuna paikkamakuuseen kentän laidalle ja muut pyöri neliörinkiä koirineen ja teki seuruuta, jääviä ja käännöksiä. Tuli ihan pirun pitkä paikkamakuu ja ei mikään helpoin häiriö. Oli monta koiraa, haukkumista, sekalaisia käskysanoja, perkeleitä, vinkulelua, pallolla leikkimistä ja goutsikin vielä käppäili Lunan vierestä. Aluksi vähän pää pyöri mutta siellähän tuo napotti ja ihmetteli meininkejä. Hienosti jaksoi. Tämän jälkeen alkoi ollakin jo Biins aika poikki, ja kaukaa kuului vielä jotain laukauksia, joten se nojaili hiukan pelokkaana ja vähän tärisyttikin. Lopuksi otettiin kuitenkin vielä kaikille uutena eteenlähetys, mutta Luna parka oli niin paineistunut laukausäänistä ja treenistä väsynyt että potkua hommaan ei oikein ollut, vaikka juoksihan se toki kiposta loppuruokansa syömään.

Kyllähän tuo ääniarkuus aina jaksaa harmittaa vaikkei se mikään uusi oivallus tosiaankaan ole. Ja ihan selvää ettei yhdistelmästä, jossa on vaan läiskäisty 2 samanrotuista koiraa samaan karsinaan kun nartulla on tärpit, voi mitään huippukoiria tulla. Lunalla toistaiseksi terveyspuolen ongelmat on onneksi jääneet herkkämahaisuuteen, joka sekin onneksi pysyy aisoissa oikealla ruokavaliolla ja tarvittaessa syödään sitten Tylosinia. Luonnepuolella pakasta tulikin vedettyä sitten arkuus-kortti, eli perusasenne vieraisiin ihmisiin on varautunut ja sitten vielä pahempana, äänipelko. Ihmisarkuutta on työstetty, ja nykyään Luna sietää esim tuomarien pitelemiset ja vastaavat, suhtautuu useimmiten melko välinpitämättömästi vieraisiin, mutta kotona uudet ihmiset on sille hirvitys, varsinkin miehet. Useamman kerran jälkeen alkaa olla jo ihan ok, mutta ekat pari kertaa on aina pahoja. Tämän kanssa pärjätään kyllä, ei siitä mitään labbis-kaliiberin sosiaalista tule ikinä, mutta voisi olla paljon pahempikin. Äänet sen sijaan on pahempi juttu. Sisällä kotiteatterista saa räiskyä vaikka mitkä sodankäynnit ja pamaukset, ja Luna vaan koisaa kaiuttimen vieressä. Mutta ulkona paukaukset, kolinat, räminät, laukaukset, ukkonen, raketit saa aikaan äänen voimakkuudesta ja tiheydestä riippuen säikkymistä ja paniikinomaisia pakoreaktioita. Treenitilanteissa, kuten tänään, Luna paineistuu ja stressaantuu laukaus-tyyppisistä äänistä ja toimintakyky ja keskittyminen laskee. Jossain mielen sopukoissa palaisi ajatuksena se JK1, mutta kun. Ei tule mitään jos koira sinkoaa kentältä hornan tuuttiin kun ammutaan tottisosuudessa. Siinä ei auta vaikka kuinka komeasti osaisi jälkeä ajaa. Vielä en silti ole valmis heittämään pyyhettä kehään, koska tuolla piskillä oikeasti on jotain lahjoja jäljelle ja tykkääkin vielä hommasta. Tottisosuus ja esineetkin on treenattavissa, mutta ne laukaukset. Ajatus olisi jotenkin alkaa niihin siedättämään, tarpeeksi hitaasti ja näin, mutta jos näyttää ettei tule mitään ja menee koiran kiusaamiseksi, niin unohdetaan se pk-puoli sitten ja tokoillaan vaan. Tarkoitus kuitenkin olisi että harrastaminen on kivaa sekä koiralle että ohjaajalle. Katsotaan, aika näyttää. Hampaat irvessä ja väkisin ei parane touhuta näitä juttuja.

Porsaantappaja

Sitä sun tätä siellä sun täällä

Kaikenlaista raportointia olisi toki voinut tehdä pitkin viikkoa, vaan kun kauniina kesäehtoina ei ole malttanut koneen ääressä kököttää, niin ladataan nyt sitten yhteen postaukseen enempi tavaraa.

Aloitetaan edellisestä viikonlopusta, lauantaina kävin tekemässä itekseni (juu oli se Lunakin mukana) aivan mahtavat tottikset sateessa Ppkk:lla. Alkuun viskoin frisbeetä vireen nostattajaksi, ja siinä sivussa Lunaatti sitten tuli omatoimisesti loikanneeksi metrisen pk-esteen yli läpyskää jahdatessaan vaikka tarkoitus ei kyllä ollut. No, näköjään ainakin pääsee siitä yli. Hyppyharkkana otettiin sitten kyllä ihan tokoloikkaa, noudettiin kapulaa (hyvällä vauhdilla tällä kertaa!) ja otettiin täyskäännöksiä. Oli oikein onnistunut treeni. Sunnuntaina otettiin lunkisti, tehtiin pitkä metsälenkki aamupäivällä ja illalla treffattiin Juttaa ja Muiskua.

Maanantaina agilityssä tutustuttiin pussiin, renkaaseen ja keppeihin ja otettiin puomia. Lunalla oli hauskaa, se touhusi innolla, tarjosi aktiivisesti toimintoja esteillä ja oli vikkelä. Minä raavin päätäni ja kompuroin perässä 10 askelta jäljessä kuin oikosulun saanut robotti hidastetussa filmissä. Eli tuossa omassa reagoinnissa, nopeudessa ja ennakoinnissa tarvitaan ihan hirmuisesti työtä... Ja siinä, että saisi ohjausta toimimaan niinkin, että koira onkin oikealla puolella eikä aina vasemmalla. Kotona ei olla ehditty treenaamaan mitään agilityyn liittyvää kyllä nyt. Noita keppejä varmaan tarvisi kyllä ottaa, vaan kun jotenkin olen niin hukassa miten sitä alkaa työstämään. Agin jälkeen otin jäljelle jääneillä ruuilla minitottikset (luoksarin pysäytystä läpijuoksuilla ja stopeilla ja vähän käännösiä) Tupalan kentällä.

Tiistaina, keskiviikkona, torstaina ja perjantaina oli ohjelmassa jäljestystä. Tiistaina olin Jyskin takana, vedin parisataa askelta yhdellä vasurikulmalla. Ei moitittavaa. Lintuja oli jonkin verran mutta ruokaa jäi Lunaatillekin. Keskiviikkona koulun vieressä, 170 askelta ja suoraan tein tällä kertaa. Ja Luna meni kuin juna. Torstaina oltiin koko treeniporukan voimin samoilla nurtseilla ja ajoin reilu 200 askelta 2 kulmalla oikealle laatikon. Jälki vanheni varmaan noin puolitoista tuntia, hiukan vajaa, ja hiukan pelotti, onko linnut syöneet kaiken ruuan ja ryysiikö kakara vaan kohelona eteenpäin. Vaan ei, oikein hienoa työtä teki. Ekassa kulmassa oli vähän hakemista mutta toinen menikin sitten paremmin. Juurikaan ei tarvinnut pidätellä, parissa kohtaa meinasi hypätä jonkun askeleen yli mutta ei mitään holtitonta ryysimistä tosiaankaan. Ohjeeksi tulikin nyt lisätä vettä myllyyn. Paalulla istutetaan ja otetaan piski haltuun ennen lähettämistä. Kulmiin ei laiteta ruokaa, vasta kulman jälkeen. Ja tyhjiä askelpareja 1-2 per jälki ja siitä pikkuhiljaa tyhjiä lisäten kesän mittaan. Ja vähän kauemmas saa jättäytyä koirasta. Uusilla ohjeilla oli sitten perjantaina pakko päästä jo kokeilemaan, ja taas vähän jänskätti miten käy. Käytiin Maikin kanssa Jyskillä ja jälki vanheni ehkä puoli tuntia. Kummallekin onnistunut jälki. Luna veti samanlaisen laatikon kuin eilen (vika suora tosin jäi lyhyemmäksi kun loppui laskupää ja eväät), 200 askelta 2 oikealla kulmalla. Haltuunotto ennen paalua oli helpompaa kuin luulin, vaikka paalua kohti kiskottiinkin sammakkona kähisten. Namittomat kulmatkaan ei tuottaneet ongelmia.

Lauantaina lähdettiin ajelemaan Keski-Suomeen. Ajoin ensin Jyväskylään, mihin jätin Jarnon ja Lunaatin, ja köröttelin sitten vielä Hartolaan turistiksi Tomerien treenileirille. Vähän hassuun aikaan olin paikalla, enkä ehtinyt haku- tottis- enkä suojelutreenejä näkemään, mutta koiria tuli taputeltua, kasvattien omistajien ja kasvattajan kanssa turistua ja peltojälkitreenejä näin useammalta koiralta. Kauemminkin olisin viihtynyt, mutta täytyi lähteä ajamaan takaisin Jyväskylään, jossa kaupan kautta grillailemaan. Sitä ennen käytiin vielä Lunan kanssa sateinen metsälenkki. Sunnuntaina käytiin vielä Vihtavuoressa pidemmällä metsälenkillä, Jarno oli mukana. Luna pääsi uimaan, kiipeilemään ja taas uimaan. Illalla kävin vielä polkemassa 240 askeleen jäljen yhdellä vasurikulmalla. Vanheni puolisen tuntia. Jälleen kerran hieno jälki. Ruoho oli aika pitkää, mutta niin vaan malttoi Biins kaivaa raksut korsien seasta, vaikka toisin luulin. Kumma kun itse aina suhtautuu jotenkin kierosti niin, että kun koiraa vie paalulle, ajattelee että joo nyt varmaan menee ihan pieleen ja tämä vaan ryysii kaikkiin ilmansuuntiin eikä malta syödä mitään. Ja viime aikoina ainakin olen sitten vaan saanut hämmästellä että ei hitto, kakarahan tekee hyvää työtä. Kesän ekat jäljet nyt olikin vähän koheltamista ja liinaa sai kiristellä enemmän, mutta nyt on kyllä mennyt hämmästyttävän hyvin nämä. No, ei kai siinä. Iloitaan nyt kun on kerran aihetta. Kyllä niitä hakkaan-päätäni-seinään -hetkiäkin sitten taas riittää.

Alla vielä lenkkikuvia Jyväskylästä. Editointityökalu ei nyt toiminut, joten rajaukset ja valotuskorjaukset jäi nyt tekemättä. Sorry.

Pikku-Kuhalla

Hevosasento.

Pikkasen oli komiammat maisemat kuin kotopuolessa.

Rimpulakinttu rantautuu.

Kukkulan kuningatar.

Maisemaposeeraus.

Joko jatkettais, tää pönötys on ihan tylsää.

Vielä Siikajärvellä.

Gaaaaa!

Horisontit vaan keikkuu.

Valkoinen hidas kapulannoutaja ja muurahaisjäljet

Treeniviikko alkoi maanantaina agilityn alkeiskurssin toisella kokoontumiskerralla. Ohjelmassa oli kontaktien opettelua, putkea mutkalla ja keppien alkeita. Jotenkin olisi kaivannut enemmän vinkkejä ohjaustekniikoihin ja omaan liikkumiseen, nyt tuntui että olin koko ajan koirasta kymmenen askelta jäljessä ja aina jossain väärällä puolella ja huidoin väärällä kädellä. Kepeistä jäi vielä ihan uuvatti olo, ei mitään hajua miten niitä pitäisi sitten omatoimisesti alkaa opettelemaan. Naksuttimen kanssa Luna kyllä hyvin haki jo oikeaa paikkaa kahden kepin välistä, mutta mites sitten siitä eteenpäin... Hmm. Pikkuisen kädetön olo näissä agijutuissa vielä... Putkeen se juoksi mielellään ja pallo tuntuu olevan siinä paras palkka. Ainoa että hiukan paineistui nyt treeneissä siitä, kun sattui saamaan kolinapurkin melkein jalkoihinsa kun toista koiraa komennettiin rähinästä ja satuttiin olemaan siinä "tulilinjalla"... Ääniarka herkkis kun on, Luna vähän veti korvia luimuun ja häntä tippui alas loppuharjoitusten ajaksi. Joten ne putkijuoksutkaan ei niin kovin innokkaita sitten enää olleet. Olisi kiva kun pääsisi omatoimisestikin noita esteitä vähän makustelemaan, kontakteja vähän otin kotirappusilla kylläkin.

Tiistaina kävin jäljillä, Luna veti mahdottoman hyvin, tarkkaa ja keskittynyttä työskentelyä ja vauhtia oli tällä kertaa just sopivasti. Etenemisessä oli kyllä voimaa, mutta ei tarvinnut liinaa kiristellä yhtään, sen kun hiihdin perässä ja annoin koiran aterioida. 200 askelta ja tällä kertaa ilman kulmia. Ainoa harmi jäljellä oli muurahaiset. Puolessa välissä Luna alkoi pärskiä ja pyyhki etutassulla kuonoaan pari kertaa. Kurkkasin ruohikkoon ja näin että nappuloiden kimpussa oli murkku poikineen. Annoin Lunalle "vapaat kädet" joko jatkaa tai olla jatkamatta, eli en mitenkään ohjannut sitä uudestaan jäljelle. Mutta sinne se kumminkin meni, ja loppuun asti nuuskutti. Välillä aivasti pari kertaa. Tylsää kyllä, jos ei ole linnut riesana niin sitten on muurahaisia. Kuulemma nielutulehdustakin tullut noiden muurahaisten syömisestä, ja ei kai se nyt koiralle muutenkaan kauhean hääviä ole. Ja harmi, tuo olisi ollut ihan kiva jälkipaikka muuten, ja kohtuu lähellä. No, ens kerralla johonkin muualle.

Torstaina oli ohjatut treenit, jotka veti tällä kertaa Mika. Alkuun otin noutoja ja hyppyä. Noudot meinasi olla vähän hitaita ja erityisesti palautusvaihe kaipaa enemmän vauhtia. Eihän Luna koskaan niitä kapuloita millään valtavalla voimalla ja energialla tuo, mutta nyt kyllä ponnettomuudesta saa syyttää ihan itseä. Koira autosta, jaaha, mitäs mä sitten ensin tekisin, hmm, no otetaan sitä noutoa, hmm, milläs palkalla, annetaan taskusta, hmm, jaaha, sivulle, heitto. Jep. Nostatukset jäi väliin vallan ja muutenkin olin vähän pölkyllä päähän lyöty. Hyppyharkat meni hyvin, otin pelkkiä loikkia, istumisella, seisomisella, vauhdista ja eteentulollakin pari. Toisella kierroksella luoksarin pysäytystä pallolla ja täyskäännöksiä hinkattiin vähän korkeammassa vietissä kipolla ja taskupalkalla. Hyvin teki kakara hommia. Ajatukseksi treeneistä jäi ensinnäkin se, ettei aina tee tiettyjä liikkeitä (kuten sitä noutoa) samalla tavalla koemaisesti, vaan vaihtelee tilanteita. Kun vaan muistaisi. Ja toiseksi se, että oma mielentila, fiilis ja suunnitelma kuntoon ennenkuin koiran hakee autosta. Ettei aikaa mene siihen, että mitäs meille nyt kuuluu ja mitäs kummaa tänään tehtäiskään ja miten koiran ihmetellessä vieressä. Liikkeiden väliajat lyhyinä ja silloinkaan ei nuuskita etsimässä muilta tippuneita ruuanmuruja, vaan koira istuu tai makaa sillä aikaa kun valmistelen liikettä. Huilitauot huilataan autossa.

Loppuviikosta olisi ajatus vielä ajaa ainakin yksi jälki, treffailla koirakamuja ja luoksarin pysäytykselle joku pallotreeni.