Tottiskuulumisia

Ompas minusta tullut laiska bloggailija. Treenit on kyllä tullut merkittyä taskukalenteriin omituisella salakieltä muistuttavalla koodistolla (koska kokonaisten sanojen kirjoittaminen on niin kovin vaivalloista), jonka kanssa sitten muutaman vuoden päästä voi raapia päätään että mitä hittoa on J880K6E5HP++ (880 askeleen jälki, 6 kulmaa, 5 esinettä, heinäpelto, meni hyvin) tai I-M-Lu-Fr-tup (istumista, maahanmenoa, luoksetuloa, eteenlähetys, Tupalan kenttä)... :D

Jos nyt sitten hiukan pidempisanaisesti noista tottelemisista.

Lunan osalta hurjaa edistystä tunnarissa. Se vaan alkoi sujua. Ja lopulta ihan niin että jätin kaikki kepposet ja kikat pois, löin riviin tai kellotaulun muotoon vieraita kapuloita 8-10kpl ja sitten sen oman johonkin väliin. Ja toistoja 3-5, valkkari autoon huilille, ja toinen tai kolmaskin kierros perään. Niin että sen päivän treenissä keskitytty vain tunnariin, ei muita liikkeitä. 2-3 lyhyttä kierrosta. Oikeasta suorituksesta rauhallinen kehu ja nakkia, väärästä ei. Tällä konstilla on onnistumisprosentti alkanut olemaan aika mukava, usein on mennyt kaikki oikein, muutaman kerran on tullut yksi virhevalinta. Joskohan me nyt sitten siitäkin liikkeestä selvittäisiin hengissä.

Tunnarin ohella olen muistutellut Lunalle jääviä (jotka se kyllä osaa oikeasti unissaankin, mutta viime torstain treeneissä sotki aivan totaalisesti ollessaan itselleen poikkeuksellisessa hulivili-kuperkeikka-moodissa) ja sitten kaukoja on tehty. Ruutua pitäisi taas työstää myös, ensi viikon ohjelmaan se. Ja Luna on leikkinyt, minun kanssa, hyvänen aika, köysilelulla ja jopa narupallolla. Kaikkea sitä näkee kun vanhaksi elää.

Lakun tottiksissa nyt vaan systemaattisesti treenataan kaikkia perusliikkeitä. Ei oikeastaan mitään ihmeellistä niissä, siinä ne etenee pikku hiljaa kaikki kuviot ihan perinteisellä kaavalla. Seuraamisessa on edistytty kovasti, on päästy eroon aidoista ja seinistä. Nyt se ihan oikeasti seuraa jo muutaman askeleen! Ohjelmaan on otettu käännöksiäkin. Häiriötreeniä on ollut myös, tiistain pentuporukassa pidettiin sosiaalisessio ja ai kun teki hyvää. Torstaina kaivoin naftaliinista magneettipallon (jonka vannoutunut välineurheilija ilman muuta hankki heti silloin kun se uutuutena kotimaan markkinoille tuli, todetakseen ettei siitä ollut Lunalle juurikaan riemua paitsi temppuna) ja esittelin sen Lakulle. Laku hoksasi idean varsin sukkelaan ja tykkäsi tietysti. Voi sitten sitäkin joskus käyttää.

Lakun kanssa käytiin myös reissussa, viime viikonloppuna ajeltiin Kirkkonummen suunnalle moikkaamaan kasvattajaa, Pettiä ja Lakun emän, Jopon omistajaa Mimmaa. Perjantai-iltana otettiin tottikset hallissa, lauantaina käytiin jäljellä ja puruissa. Hallilla koitettiin huijata Laku istumaan pallo suussa (pienen vedon kanssa) myöhempää noutoharjoittelua ajatellen, mutta vielä ei tuottanut hedelmää. Lakun mielestä on täysin mahdotonta samaan aikaan istua ja vetää lelua tai ylipäänsä pitää sitä suussa. Pieni poika oli kuin iso kysymysmerkki tämän suhteen, mutta eiköhän se siitä loksahda kun yritetään kovasti. Jälki sujui ihan ok. Pelto oli vetistä multa-savi-heinä-alustaa, tein ihan lyhyen, alta 100 askeleen jäljen yhdellä kulmalla. Lähdin koko jälkeä tekemään vähän ex tempore, niin unohtui sitten merkata se kulman kohtakin. No mutta, Laku löysi vellistä nappulansa ja pysyi jäljellä ja melko löysällä liinalla mentiin. Loppupätkällä nosti pään kerran ja kuikuili jotain, mitä ei ennen ole tapahtunut. Mutta muuten ihan hyvin. Jäljelle lähetystä pitäisi kyllä rauhoitella. Tämä tuli jo kesällä esiin mutta tuon turkinpippurin rauhoittelu on tuottanut pikkuisen päänvaivaa... Mutta yritetään petrata tässä sitten keväällä. Purujenkin osalta tuli hyviä neuvoja jatkoa ajatellen. Paikallisella kentällä tuli myös suoritettua viihdyttävä mutaliuku-ohjelmanumero poijjaan ollessa hieman eri mieltä siitä, mennäänkö autolle kun tyyny tippui suusta ja maalimies nappasi sen itselleen. :)

Tänäänkin reissattiin, tällä kertaa Nokian suunnalla, morjestusvuorossa oli Lakun isän, Argon omistaja Terhi. Otettiin pientä palloilua siinäkin ja puruihinkin päästiin vierailemaan. Rauhavaiheita ja kanavointia koitetaan työstää nyt vielä tarmokkaammin omassakin leikityksessä. Laku jää nyt säännöllisistä puruista tauolle, annetaan pojan kasvaa ja kypsyä ja palaillaan keväällä asiaan taas sillä saralla. Automatkalle iloista lisämaustetta tänään toi mahavaivat. Lakulla ei oikeastaan ole ollut vasta kuin kerran maha kuralla tähän asti, eikä se ole oksentanutkaan paitsi pienenä järsittyään jotain puukeppiä, mutta nyt sen maha flippasi ihan kunnolla todennäköisesti eilisen king-size-raakaluun johdosta (tai niitä luunpaloja siellä tuotosten seassa ainakin oli paljon). Luitakin se on syönyt kyllä ennen ihan ongelmitta mutta jostain syystä nyt oli liian suuri herkku kyseessä. No, tänään se sitten sekä piereskeli, yrjösi että paskoi autoon ja haju toki oli kotiinpäin ajellessa varsin miellyttävä. (Yleensähän Sitikassa tietysti leijuu vallan ihana kukkaistuoksu)

No mutta, mitäs tässä muuta kuin eteenpän, pikku hiljaa ja asia kerrallaan. Jatketaan harjoituksia ja otetaan välillä ihan rennostikin.

Syyskuvia

Ei tässä sen ihmeempää asiaa ole mutta laitanpahan kuvia edes :)

Kerta kiellon päälle tai ehkä kaks

Kävin sitten kumminkin vielä viime sunnuntaina ottamassa pientä jälkirevanssia. Pääsin vielä multapellolle niin olihan sinne sitten mentävä polkemaan, ihan pikkusen vaan. Lunalle tein yhden helpon jäljen, 500 askelta, 4 kulmaa, 6 esinettä. Alusta ei aiheuttanut muita vaikeuksia kuin että nenä meinasi alussa nousta kun ketku huomasi että askeleet näkyy. Joten ergonomisesti sitten ajoin koko loppumatkan valkkarin persiissä kiinni ja kaksinkerroin että sai pakotetta alaspäin. Loppujälkeen olin tyytyväinen, vaikka selkä kyllä sanoi omat mielipiteensä tästä tyylistä. Lakulle 150 askelta ja 1 kulma. Poika teki hyvää työtä, keskittyi ja kaivoi nappulansa mullan seasta. Ei moitittavaa. Lakulle tein sitten vielä toisenkin jäljen maanantaina. Lunan maha meni niin huonoon kuntoon että sen jätin huilaamaan kun oli minusta vähän apeakin. Lakun toinen jälki oli samanlainen kuin sunnuntaina, kulma eri suuntaan. Komiaa työtä taas, ei erikoista. Kova tuuli kävi, mutta ei tuntunut haittaavan.

Lunan maha tosiaan on taas syksyn mittaan mennyt huonompaan suuntaan ja sunnuntai-illalla ja maanantaiaamulla oli likka vähän vaisun oloinenkin, niin soittelin sitten Yesiin Lunan eläinlääkärille ja saatiin 10 päivän Tylosinit samantien alkamaan. Eiköhän se siitä taas rauhoitu sitten.

Tottis / toko-saralla on nyt otettu jälkikauden päätyttyä lusikka kauniiseen käteen ja reenailtu kiltisti. Muutakin kuin niitä kivoja helppoja liikkeitä ja kelluttu mukavuusalueella. Koskien lähinnä Lunaa. Eli sen kanssa on nyt otettu työn alle ruutu, jonka treenaaminen on kyllä lopulta ihan kivaa ja hauskaa jahka vaan jaksaa pystyttää sen itse ruudun (mikä toki on ihan valtava fyysinen ponnistus).

Ja sitten tunnari. Jonka kanssa on ihan kirjaimellisestikin paukutettu päätä lattiaan, omaa päätä siis. Kaiken maailman konsteja on kokeiltu, että Luna tajuaisi nimenomaan haistella ja nenän kanssa hakea omaa kapulaa eikä vaan ottaa sattumanvaraisesti jotain mitä tahansa pulikkaa. Olen piilotellut sitä yhtä kapulaa sisällä ja ulkona mattojen alle, sohvatyynyjen väliin, lakanoiden sekaan, pyykkikoriin, kenkään, pusikkoon, kivien alle, kukkapenkkiin... Ja komiasti on nenä-älykkö aina kapulan löytänyt. Mutta heti kun tilanteeseen on tuotu niitä muita kapuloita, on homma mennyt arpomiseksi ja nenänkäyttö on unohtunut. Olen kylvänyt nameja kapuloiden sekaan, laittanut vieraskasaa omasta etäämmälle, peittänyt ruoholla, yrittänyt hajustaa sitä omaa mahdollisimman vahvasti, mitä vielä pahvimukikepposia hajutunnistustyyliin... Mutta ei, Luna on suorittanut lottoriviä, hedelmäpeliä ja raaputusarpaa ja tuonut summamutikassa ihan minkä tahansa kapulan.

Paitsi tänään. Tänään se onnistui 18 toistoa 20:stä, vaikka oma ei ollut vieraista erillään edes. Tänään muutin systeemiä vaan niin, että treenasin vain sitä tunnaria, en muuta, tein sen 3 erässä, joiden välissä valkkari huili autossa. 6-8 toistoa ja autoon. Ja mikä tärkeintä, se haisteli niitä kapuloita. Luna haisteli tunnistusnoudon kapuloita. Ja poimi oman. Maybe there is hope.

Lakun tottisteluissa nyt on ollut montaa teemaa, sillä kun nyt tietysti on vielä kaikki vaiheessa. Seisomista on aloitettu opettelemaan, ei osaa vielä ilman apua, mutta tehty on toistoja paljon. Perusasentoa ja seuraamista on otettu. Sivulletulo alkaa olla aika kiva, aina ei vielä ihan suoraan tule mutta eikun uusiksi vaan. Seuraamista tapahtuu 1-3 askelta, mutta tapahtuupa kuitenkin. Pallo magneettina kainalossa, olkapäällä tai lonkalla. Ei pompi enää niin kauheasti kuin muutama viikko sitten. Maassa pysymistä otettu, odottamista ja malttia opeteltu, ja sitten noita luoksetulon edessäistumisia ja eteenlähetyksiä. Ai niin ja vähän hyppytekniikkaakin aloiteltiin matalalla esteellä. Noutokapulaa koitin naksutella mutta totesin sitten että ehkä lähden sitä noutoa kuitenkin rakentelemaan leikin kautta enkä naksutellen. Niin ja sosiaalitreenejäkin on Lakulla nyt ollut, ja ne tuli kyllä tarpeeseen.

Puruihin ostin Lakulle uuden tyynyn jota päästiin tänään koemaistelemaan. Hyvin tuntui kelpaavan, ja ilahduttavasti sain luvan laittaa pojan tolppaan nii ei tarvinnut kaikkea omaa keskittymistä laittaa pystyssä pysymiseen, vaan kerkesi vähän vilkuilemaan että mitä siellä liinan toisessa päässä tapahtuukaan. :)

 Niin että semmoista syksyhääräilyä tänne.

Jälkikauden paketointi

Syksy näyttää olevan siinä vaiheessa että on tullut aika pistää jälkipaalut talviteloille ja keskittyä pikkuhiljaa tottis / toko-kuvioihin kummankin koiran osalta. Kaiken kaikkiaan molempien kanssa on edetty suunnitelmien mukaan, tavoitteita saavutettu hämmästyttävän hyvin ja kehitystä on tapahtunut ilahduttavan paljon. Että mikäs tässä paketoidessa, hyvillä mielin jätetään jälkiajatukset muhimaan.

Lunan kanssa aloitettiin keväällä 300-400 askeleen jäljistä, joissa kulmia oli 2-4. Ensimmäiset esineet löin jäljelle kesäkuun puolivälissä (niitä oli treenattu kyllä ennen erikseen), niin että esineiden alla oli rasiat. Samoihin aikoin esittelin sille piikit. Lunan kanssa jälkiä tuli ajettua kaiken kaikkiaan 65kpl. Kausi alkoi ihan ok, sitten painittiin otsa hiessä nyt niin trendikkäiden tunnetila-ongelmien kanssa ja välillä olin jo valmis lyömään hanskat tiskiin ja luovuttamaan, mutta jotenkin sitä sitten kuitenkin jaksoi tahia, miettiä, analysoida ja polkea, lisätä vettä myllyyn, laittaa haastetta peliin ja painettakin. Ja pikkuhiljaa työ alkoi tuottaa tulosta. Syksyä kohden Lunan työskentely parani hurjasti, jäljelle saatiin voimaa, sitkeyttä, kestävyyttä ja oikeanlaista fiilistä. Kulmia työstettiin keskikesällä pirusti, ja hyvin tuloksin. Esineet on koko ajan olleet Lunalla vahvat, se ilmaisee nopeasti, suoraan ja tarkasti huolimatta siitä, onko niitä 3 vai 13. Kesän aikana siirryttiin myös lopullisesti pois puistonurmikoilta vaativimmille alustoille, jäljen pituudet kasvoi 1000-1200 askeleeseen, kulmia löytyi syksyn jäljiltä 9-11. Tuli alustavaihdoksia kesken jäljen, ojanylityksiä, tarkoituksellisia harhoja ja ruoka väheni (kesällä ja syksyllä muutama raksu siellä täällä, ruoka esineiltä). Luna kehittyi tämän kauden aikana todella paljon ja olen siihen hurjan tyytyväinen ottaen huomioon millaisten vaikeuksien kanssa on tullut painittua. Ääniherkkyys aivan taatusti tulee ongelmana seuraamaan meitä jäljilläkin, mutta senkin suhteen ihan pieniä valonpilkahduksia on näkynyt.

Lakulle tuli poljettua yhteensä 85 jälkeä, joita ruutuja oli 18. Se aloitti jäljestysuransa heti pienenä samantien kun lumet suli. Ruutuja tein sekä "perinteisiä" että niitä Tuukan miniruutuja. Ja ensimmäinen suora tallottiin sitten (suoraan syvään päähän plumps) rutikuivalle multapellolle. Paljon tuli kyllä silti helppoa nurmikkojälkeäkin alkukesästä. Sieltä 20-30 askeleesta lähdettiin ja 150-160 askeleeseen päästiin. Loppukaudesta en juurikaan kasvattanut jäljen pituutta, mutta lisäsin haastetta keventämällä polkemista, alustojen kautta, häiriön kautta (hälytysajoneuvoja, mopopoikia, rekkarallia jne) ja esittelemällä Lakulle kulman. Se on alusta asti osoittanut hyvää jälkinenäisyyttä ja on keskittynyt pennuksi hurjan hyvin. Lakua ei ole häirinnyt meteli, jäljen perässä kulkeva pölisevä treeniporukka, pitkä heinä, sade, helle, ukkonen tai oikeastaan tuulikaan. Se on pienestä asti ollut kamalan ahne, eikä minkäänlaiselle ruuan kiristämiselle ole ollut tarvetta, päinvastoin, pitkään se sai välipalaa autolla juuri ennen jälkeä, jotta virettä saataisiin hiukan matalammalle. Voimaa ei ole touhusta puuttunut, ja pikkuhiljaa ylimääräistä vauhtia ja kiirettäkin saatiin suitsittua ja liinaa löysäiltyä. Kyllä siitä hyvä tulee. Kovin tyytyväinen olen kakaraankin, sen kanssa on niin mukava harrastaa.

Eväinä Lunalla on ollut jäljellä (esineillä) sen omaa nappulaa (keväästä RC sensible, jolla maha on pysynyt kunnossa parhaiten) ja lihaa, toisinaan kananmunaa ja jotain kinkunsiivuja. Lakulla myös omaa nappulaa (ProBoosterin pentunapua) maustettuna jauhelihalla tai tölkkiruualla, ja sitten jahtivahtipötköä, broiskunsydämiä, possun sisuskaluja, lihapullaa, verilettua ja joskus nakkia tai nötköttiäkin.

Tosiaan molemmille viimeiset jäljet tuli vedettyä viimeviikolla, kumpikin puksutti menemään oikein hyvin. Lunalle otin vielä palauttavan jäljen kun kaksi viimeistä oli jo hurjan vaativia kaikkineen. Nyt on laitettu paalut pussiin, pidetty muutama täysin treenivapaa huilipäivä ja tänään alkoi sitten kunnon tottiskuuri sekä mustalla että valkoisella.

Arkitottista hyvänenaika

Olemme eläneet hämmentäviä aikoja. Allekirjoittanut on toimertunut tahkoamaan elukoiden kanssa arkitottista ja taapertanut kiltisti remmilenkillä joka ainoa päivä eikä vain ajanut autoa metsänreunaan. Laku on opetellut hiukan vähemmän tarmokasta ja lennokasta etenemistä hihnakävelyillä ja Lunallakin samansuuntaisia juttuja vahvisteltu vaikka se nyt oikeastaan osaakin kulkea siivosti. Lunan kanssa on sitten enemmän keskusteltu oravien, kissojen ja jänisten hätyyttelystä.

Lakun kanssa on myös kalsaritottisteltu ahkerasti viime aikoina. Päätin ottaa perusasennon suhteen pienen tehokuurin ja jo vain onkin sitten kulutettu takapihan aidan viereen pieni polku. Tässä harjoittelussa siirryin jo jokunen viikko sitten palkkauksessa nameista palloon ja paremmin tuntuu toimivan. Toistaiseksi ei olla vielä päästy aidan /seinän vierestä pois, mutta sivulletulo alkaa siinä olemaan aikas varma ja nopea, ja seuraamistakin tapahtuu yhden kokonaisen askeleen verran. Kyllä se siitä lähtee. Samalla on tullut kouluteltua lelun tuomista ja luoksetuloa leikkimisen yhteydessä. Ja noutokapulankin sille esittelin tässä eräänä iltana.

Luna on ottanut pientä huilia, ja se näköjään on tehnyt sille hyvää. Torstaina oltiin pienellä porukalla kentällä hääräämässä ja voi miten se teki iloisena hommia. Pitkästä aikaa valkuaisesta löytyi sellaista vipinää mitä olen kaipaillutkin. Otettiin ruutua, metallinoutoa ja hiukan kaukoja ja oikealle käännöksiä.

Jälkeä tuli tuossa ajettua vähän rankempi pryki ja otin sitten siihenkin taukoa molemmille pari viikkoa. Nyt olisi vielä ajatus vetää muutama tehokas jälkitreeni ja paketoida peltohommia sitten pikkuhiljaa kasaan tämän vuoden osalta. Multapohjalla olisi vielä kiva päästä käymään tänä syksynä, katsotaan onnistuuko. Tänään tuli ajettua molemmille hurjan hyvät jäljet puuskaisessa tuulessa ja vesisateessa. Laku nuuskutti melkein koko jäljen löysällä liinalla (150 askelta, 1 kulma) ja Lunakin teki hienosti töitä (1100 askelta, 7 kulmaa, 7 esinettä). Itse asiassa ainoa joka tänään tunaroi oli akka itse valkuaisen liinanpäässä. Luna lähti komeasti ajamaan serpentiiniä jonka olin tyystin unohtanut polkeneeni, ja pakotin vaan jääräpäänä sitä suoraan. Ja ihmettelin mitä se niin pirun sitkeästi väkisin vetää vasemmalle että onko siinä muka joku harha nyt. Juu ei ollut kun ihan omia saapasteluja. Muistuipa sitten mieleen seuraavalla esineellä tämä. Niin mitä sanoiko joku muka joskus että pitää aina tietää missä se jälki menee...? Ei kai. Nimimerkillä epäreilu ohjaaja.

Tuossa tuli puheeksi koirien murkkuikä, ja muistelin sitten millainen riiviö Luna oli tämän ikäisenä mitä Laku nyt, eli reilu 7kk. Luna nimittäin oli silloin aivan hirveä, se uhmasi suurinpiirtein jokaista käskyä, karkaili, lällätteli, roikkui punteissa, hihoissa ja remmissä, puri käsiä ja repi talossa kaiken lipastoista kynnyksiin ja seiniin. Sen kanssa sai tapella suunnilleen kaikesta. Sitten siinä vuoden iässä siitä tuli ihan kiva ja isoimmat teiniangstit jäi pois. Laku taas on vielä aivan pieni poika, ei sillä ole murkkuilusta tietoakaan. Vauhtia ja kohellusta kyllä, mutta ei sellaista uhoa tai keskisormen heiluttelua. No, kyllä sekin aika varmasti vielä koittaa, odotellaanpa vaan ;)

Ja muutama kuva loppuun parin viikon takaa, biitsirallia ympärivuoden...

Alkusyksyn ABC

Syksy on hurahtanut käyntiin ja nyt alkaa jo ilmatkin viiletä. Työkuvioista tai lähinnä niiden puutteesta johtuen olen kerinnyt pyörimään piskien kanssa metsässä, jälkipelloilla ja treenikentillä hyvinkin kiitettävästi. Toivottavasti sinne kaaliin on jotain painunutkin kummallakin.

Jäljet on sujuneet molemmilla mukavan nousujohteisesti ja pääasiassa hyvin akselilla loppukesä-alkusyksy. Luna on ajanut noin 700-900 askeleen jälkiä ja kulmia on nyt taas ollut mukana reilusti. Henkselien paukuttelusta päästiin vanhalla kunnon ruuan kiristyksellä ja nyt on taas ollut ihan eri ääni kellossa. Eilen hyvän prykin päätteeksi tein sille 1200 askeleen mittaisen jäljen tuuliselle, kuivalle pellolle kevyellä askelluksella. Esineitä (vieraita) oli 6, kulmia 10, harhoja 3, ruoka esineiltä ja pari nappulaa pidempien suorien puolivälin paikkeilla. Vaativa jälki oli, mutta hienosti Luna suoriutui. Kerran meni jälki hukkaan harhan kohdalla (ja ihan oma syy kun en nähnyt kalkkia), mutta hienosti valkkari löysi oman jäljen taas ja jatkoi loppuun asti. Välillä mentiin hiukan tuulen alapuolella ja parissa kohtaa ennen esinettä sai huomauttaa nenän nousemisesta, mutta perustyöskentely oli todella hyvää. Tänään poljin sille palauttavan ja hyt loppuviikko huilia nenähommista.

Laku on nyt löytänyt jäljiltään kulmia ja tasaisen hyvin sujuu. Eipä siinä oikeastaan ihmeempää raportoitavaa. Pituutta en ole kauheasti kasvattanut, 150 askeleen paikkeilla mennään ja kulmia on ollut 1 per jälki. Pientä haastetta olen heittänyt sitten vaan alustojen ja häiriön kautta. On ajettu hevoslaitumen vieressä, pikatien varressa, meluisissa paikoissa, hiljaisissa paikoissa, sateessa, tuulessa, kuumalla, kuivalla ja vetisellä kelillä ja mitä vielä. Laku keskittyy hyvin hommiinsa ja tekee minusta hyvää työtä.

Tässä videopätkä Lakun jäljestä: (Lunaakin koitettiin filmata mutta akku loppui luurista, uusi yritys ensi viikolla) http://www.youtube.com/watch?v=fAacUQvNfzk

Tottiksissa ei mitään ihmeellistä. Luna on keskittynyt jälkihommiin ja tokokiemurat on muhineet tauolla. Millään tapaahan siis en tietenkään välttele tunnarin ja ruudun opettelua, en suinkaan. Kaukoja on otettu jonkun verran, siinä selvä harppaus eteenpäin tuli kun tajusin laittaa "kauko"palkan etutassujen väliin enkä selän taakse.

Lakunkaan tottiksissa ei päätähuimaavia edistysaskelia olla otettu. Perusasentoa on nyt treenattu "kuurina" pallon kanssa. Ja sujuu se jo ihan mukavasti aidan vieressä, ilman aitaa ei vielä tietoakaan, vinoon menee niin että soi. Maahanmeno on minusta mukavan nopea nyt kun Laku osaa sen, ja maassa pysyminenkin on jo ennätyslukemissa 4 sekuntia. Irrotusta on kovasti harjoiteltu myös ja kas kun sekin alkaa sujua. Mikäli se nyt tottikseen lasketaan.

Puruissa on käyty Mikalla Lakuttimen kanssa joka viikko ja tasaisen hyvin sujuu sielläkin. Intoa on ihan hirveästi ja hiki päässä saa pentua pidellä. Se ottaa hyviä iskuja tyynyyn ja haukku tulee saaliin pysähtyessä hyvin luonnikkaasti. Ja nyt on saatu hyvin sellaista selkeyttä ja tolkkua pojan touhuun, ei enää hauku saaliilla ja tyyny suussakin mölisee paljon vähemmän. Kun aluksihan se möykkäsi melkein koko ajan riippumatta siitä, oliko saalis liikkeellä, paikallaan vai suussa. :D Poika on pienestä pitäen tykännyt omasta äänestään... Rauhavaiheet on vielä hurjan lyhyitä, kentällä tuo ei malta hieroa rauhaa vielä juuri yhtään, autolla sitten kyllä.

Loppuun vielä pari syyskuvaa kohnoista:

Beauceronien jalostustarkastus Kerimäellä ja syystreenejä

30.8. tuli tosiaan reissattua halki kauniin Suomenmaan beussien jalostustarkastusta varten. Yövyttiin pienellä Tomera-porukalla Punkaharjun puolella rantamökissä, tultiin jo perjantaina ja lähdettiin sitten sunnuntaina. Hirmu mukava reissu oli kaiken kaikkiaan, kannatti ehdottomasti lähteä vaikka matka alkuun vähän hirvittikin. Mutta siinähän se meni kun vaan piti jalan kaasulla ja pysähtyi välillä hörppäämään sumppia, vielä sai valoisaan aikaan ajellakin.

Lauantain tapahtuma oli mukavalla paikalla ja oikein hyvin järjestetty. Hommat toimi sujuvasti ja tilaa oli. Pikkupennut pääsikin ulkomuotoarviointiin heti ensimmäisenä aamulla ja siitä suoraan luonnekehään. Lakun väriä kehuttiin kovasti, mutta muuten tulikin sitten ulkomuotopuolella pyyhkeitä. Pari hammasta puuttuu (vielä? en tiedä onko tuloillaan vai jääkö puhkeamatta), samoin toinen kives lymyilee piilossa. Pään muodostakin oli jotain kitisemistä ja silmät oli pyöreät ja kulmaukset pikkuisen suorahkot. Mutta. Minun pieni komia miehenalku käyttäytyi paremmin kuin olisin osannut edes odottaa. Antoi koplata nätisti hampaat ja jalkovälin, ei riekkunut ja muutenkin oli siivosti vaikkei allekirjoittaneella mitään käryä mistään näyttelyesittämisestä olekaan. Luonnetesti oli tällä kertaa lähes sama kuin aikuisille, mutta pennuille tehtiin vähän kevennetty testi. Laukauksia (9mm) tuli vain yksi ja uhkaa ei viety ihan loppuun asti eikä tuomari jatkanut jos pentu pelkäsi vaan päinvastoin pakitteli jos pentu osoitti rohkeutta. Laku vähän säpsähti ampumista (joka kyllä kieltämättä oli aika kova jysäys), mutta ei jäänyt sen enempää jänistämään. Kepin kanssa heiluvaa tuomaria se tuijotti hämmentyneenä päänsä päällä suuri kysymysmerkki, mutta ei pakitellut tai pelännyt. Lopussa katsottiin vielä luoksepäästävyys ja lakumaiseen tapaansa jätkä tervehti tuomaria hyvin iloisesti. Hyvin meni kaiken kaikkiaan siis, luonne arvioitiin lupaavaksi. Päivän mittaan Laku oli välillä autossa huilaamassa ja välillä meidän teltalla ihmettelemässä. Iltapäivää kohden pieni tarkastettava alkoi kyllä olla aika uuvuksissa. Käytiin kuitenkin pieni lenkki heittämässä läheisellä harjulla kilpailuluokan (eli se näytelmäosa) aikana. Oli muuten harvinaisen hienot maisemat. Lauantai-illalla oli vielä järjestetty illallinen, jonka yhteydessä tuomarit kertoivat mielipiteitään koirista ja keskusteltiin ulkomuoto- ja luonne-asioista. Sunnuntaina nukuttiin pitkään (toiset vähän pitempään kuin toiset ;) ), pakkailtiin tavarat ja lähdettiin ajelemaan kotia kohti. Sääkin suosi, koko viikonlopun oli kaunis ilma, vasta paluumatkalla Mikkelin kohdalla alkoi Tampereelle asti jatkunut sade.

Kuva: Minna Virtanen

Kuva: Minna Virtanen

Kuva: Minna Virtanen

Kotona sitten on kyllä treenattu ahkerasti kaikenlaista vaikkei blogiin ole tullutkaan kirjoiteltua. Jälkeä on molempien kanssa ajettu, nyt ehkä hiukan vähemmän jäljestyspaikkojen ongelmien vuoksi, mutta kuitenkin. Lunalla vähän henkselit meinaa paukkua välillä liikaa ja se ei aina oikein malta keskittyä. Esineet menee todella hyvin ja kulmatkin taas ihan ok, mutta suorilla sen touhu voisi olla voimakkaampaa ja keskittyneempää. Lakun jäljet on menneet hyvin. Sille sitten taas puolestaan on tullut lisää sitä keskittymistä. Ensimmäisen kerran esittelin sille kulmankin tässä, ja vaikka aluksi ihmetyttikin, oikea suunta löytyi omatoimisesti.

Tottiksissa Lunalla on ollut koko kevään ah niin trendikästä tunnetila-ongelmaa mutta nyt välillä näyttää vähän paremmalta, ajoittain ainakin. Kaukoissa on edistytty, missään muussa ei. Lunan tottiksissa olen nyt koittanut vaan palautella sitä tekemisen iloa sille ilman isompia hinkkaamisia. Lakun kanssa on päästy maahanmenossa eroon käsiavusta, harjoiteltu edessä istumista ja goutsin hiillostuksen johdosta perusasentoakin. Kyllä se siitä. Kontaktitreeniäkin on otettu, ja opeteltu irroittamista. Pikku hiljaa lelu tuntuu vievän voiton makupaloista, mutta koitan nyt noita alkeita kuitenkin opettaa ensisijaisesti ruualla kun on tuo kuitenkin sen verran ahne. Puruissakin on käyty leikkiä opettelemassa pikkumiehen kanssa.

Niin että mitäs tässä, kivasti menee. Alkusyksy on ollut kaunis ja päivät vielä lämpimiä.