Ei tänne kisoihin olla seisomaan tultu...

Noormarkun hallilla tuli käytyä tänään tokoilemassa, saaliina AVO2. Lyhyesti, muut liikket meni nappiin mutta luoksarin pysäytys ja liikkeestä seisominen meni plörinäksi. (What else is new?) Hirmu hyvillä fiiliksillä olen silti, vire oli Lunaatilla kumminkin vallan mainio eikä se säikkynyt hallin oven kolinoitakaan. Lisäksi oli kiva nähdä kokeissa enemmänkin tuttuja, ja vallan upeita suorituksia, lenkkikaveri Luca vei potin kotiin ja voitti avoimen luokan upeilla pisteillä ja taitavalla tokoilulla.

Paikkamakuu: 10 Lapset kolisteli hallin ovilla, mutta kuulemma Biins otti iisisti. Maikki tarkkaili yleisössä.
Seuraaminen: 10, hieno oli, vasurille käännöksessä aavistus väljyyttä ja täyskäännös olisi voinut olla parempi.
Liikkeestä maahan: 10, joo, tämänhän se ketku kyllä osaa.
Luoksari pysäytyksellä: 0, varaslähtö, eteneminen kolmiloikkatyylillä. Pysähtyi kyllä käskystä vaan eipä siitä nyt paljon iloa ollut. Kannatti muuten torstaina palkata siitä varastamisesta luoksetulossa... Jep jep.
Liikkeestä seisominen: 0, maatenhan se meni. Pyysin liikkeen jälkeen luvan ottaa lyhyellä matkalla uusiksi, ja kyllähän se sitten seisoi. Niinpä tietysti.
Nouto: 10, tällä kertaa en viskonut kauhean vinoon, ja palautuksessakin oli vauhtia.
Kaukot: 10, nätisti meni.
Hyppy: 8, istumiseen tarvi toisen käskyn, hyppy oli ehkä pikkusen löysä.
Kokonaisvaikutus: 10.

Maikki kuvasi hääräilyt videolle:

Pakko myöntää että pikkusen ketuttaa tuo seisominen. Luoksarin varastaminen oli ihan omaa syytä kun menin palkkaamaan torstain treeneissä vaikka ennakoi. Mutta tuo seisominen, miksi ihmeessä sitä ei voi kokeessa tehdä. On nimittäin reenattu. Luna on sen liikkeenä osannut jo kauan, ja viime aikoina olen harkannut tuota paljon, ja koittanut ottaa vuorotellen ja satunnaisesti maahanmenoa ja seisomista, hakemalla hakenut että tulisi treenissä sama virhe mihin voisi puuttua. Mutta ei, joka kerta tekee oikein. Voisikohan ongelma olla ketjuttamisessa? Ääh, täytyy koittaa miettiä tuohon jotain.

Rapa roiskuu

Syksy on jatkunut kuraisena ja vetisenä, tosin nyt on jo nähty pari kuivempaakin päivää. Jälkipellot ovat muuttuneet niin liejuksi että sinne ei ole tullut lähdettyä edes yrittämään mitään, vaikka kai tässä vielä täytyisi yrittää tarpoa ennen kuin kausi loppuu.

Viime torstaina hakuiltiin, ja mukavat treenit oli. Ääniapuja ei käytetty nyt ollenkaan, mutta Lunalle näytettiin maalimiesten katoaminen metsän siimeksiin. Nenä toimi ja vauhtia riitti.

Kotona on koitettu vähän tokoilla, hypyn, kaukojen ja noudon parissa. Ja yllättäen, luoksarin pysäytystä on hinkattu. Viikonloppuna kävin palveluskoirakerhon kentällä kahlaamassa. Oli muuten hyvä idea mennä sinne vastapestyllä sadevaatteilla. Vettä tuli kuin esterin p*rseestä, ja treenin edetessä Luna muutti kameleonttimaisesti väriään valkoisesta ruskeaksi, ja itsekin aloin maastoutua kuranharmaisiin sävyhin. Jännä, saatiin treenata ihan rauhassa, eipä ollut porukkaa liikkeellä. Lunaa ei sinänsä märkyys haitannut, se on hienosta neidistä kaukana ja tuntui lähinnä iloitsevan ympäriinsä roiskuvasta kurasta. Pitihän siinä vähän kieriäkin, pallo suussa, tottakai. Jääviä ja luoksarin pysäytystä (ihan vaihteeksi) oli ohjelmassa, noutokapulaakin viskoin ja otettiin pari vauhtihyppyä.

Eilenkin liukasteltiin mutaisella kentällä, sen pirun luoksarin pysäytyksen ja jäävien parissa. Väen väkisin yritin saada Lunaa tekemään virhettä seisomisen ja maahanmenon erottelussa mutta en päässyt puuttumaan vaan kananpalat oli hyvin ansaittuja. Eli kyllä se ne osaa, tiedä sitten mitä aivopieruja noissa kokeissa tullut. Sanonkohan käskyt kokeessa jotenkin eri tavalla? Lopuksi otin pidemmän seuruupätkän (ja talloin Lunan varpaille aika mojovasti...) ja eteentulon. Eteentulossa ryökäle varasti aavistuksen, mutta palkkasinpa sitten kumminkin kun tuli niin lujaa ja hienoon loppuasentoon. Juu, ja ihmetellään sitten kun ottaa tuostakin tavan... Sitä saa mitä vahvistaa ja silleen... Lopussa otettiin vielä sosiaalista pyöritystä pikakelauksella. Alkaa kyllä tulla aika aikasin jo pimeä, harmin paikka.

Loppuun vielä ruokavaliohavainto: kokeilin piruuttani viime viikolla laittaa ruokakippoon sika-nautaa. Seuraus: ei ripulia, ei edes löysää mahaa. Melkeinpä siis voisi kokeilla toisenkin kerran ja katsoa kestäisikö pötsi tätä vaikka pari kertaa viikossa. Olisi vähän rasvasempaa kuin poro tai kalkkuna, ja hiukan edullisempaakin. Lohet on nykyään melkein aina paikallisesta barffikaupasta loppu kun siellä käy. Kanakin on viime aikoina alkanut sopia, olen antanut ihan jauhelihana tai sitten muutaman kerran iltarouskutteluksi siiven. Ja treeninameina alelaarista ostettua ihmisten broiskusuikaletta on pari kertaa mennyt myös ilman ongelmia. Pari pötköä olen syöttänyt myös uutta Vom og Hundemat raakasapuskaa, siinä taisi olla kanaa, kananmunaa, lohta, naudanmahaa ja maksaa. Hyvänoloista, kiinteähköä mössöä, hyvin näkyi maistuvan (no mikäpä ei) ja maha ei reagoinut. Ei nyt vielä pidetä bileitä, eikä nuoleskella ennenkuin tipahtaa, mutta alkaisiko tuo ruuansulatus menemään parempaan kuntoon pikkuhiljaa... Pidetään sormet ristissä.

Jonkinlaista vauhdin ja hallinnan tasapainoa hakemassa...

Syksy tuntuu etenevän valtavin harppauksin mutta treenirintamalla ei tapahdu mitään elämää suurempaa edistystä. Jälkeä on poljettu tasaseen tahtiin juu, ja ihan kelpo suorituksia on tullut kyllä. Uutena asiana on mukaan tulleet serpentiinit, ja tyhjiä on vaihtelevassa määrin, välillä paljonkin, välillä vähemmän. Loppupalkkakippo siirtyi takaisin jäljen päähän ruohotupsun alle ja sen yhteyteen on otettu jonkinlaista ilmaisun alkeisharjoitusta käskemällä Luna maahan ennen kipolle pääsyä. Seuraavaksi pitäisi purkki jättää näkyviin. Saas nähdä minkä verran tarvii sitten tapella viimeisten askelien kanssa. Nyt viikonloppuna olikin jalo tarkoitus talloa oikein olan takaa mutta kas kun löikin sen verran jäätävää migreeniä päälle että hiljaiseksi jäi aktiviteetit ylipäätään. Eilen tein pienimuotoista luoksarin pysäytys- ja hyppytreeniä omassa pihassa toikkaroiden, tänään en jaksanut senkään vertaa. Onneksi Luca kävi vähän kyläilemässä ja leikittämässä Lunaa etttei valkkari ihan ala seinille hyppiä.

Torstaina tottispuolella tahkottiin luoksarin pysäytystä. Että osaa olla nihkeä liike, ja vaikeakin mukamas. Täytyy ruveta oikeasti vaatimaan kunnon pysähtymistä tuolta eikä mitään hiipparointia. Tuntuu vaan että mitä enemmän sitä terävää pysähtymistä vahvistaa niin sen hitaammaksi vauhti käy vaikka välillä ottaisi läpijuoksujakin. Äh ja pläh. Tällä kertaa käytettiin palloa takapalkkana ja se toimi yllättävän hyvin kyllä. Noutoa harkattiin myös ja tässäkin tasapainoiltiin vietin ja vauhdin ja sitten tasaisen, hyvän puruotteen välillä. Tuntuu vaikealta saada molempia... Loppuun tuli lyhyt sosiaalitreeni pitkästä aikaa, perus kiemurtelut kävellen ja juosten.

Tekninen pulma

Jos pälyilemässä sattuu olemaan joku atk-viisas jolle Blogger on tuttu, niin olisin kiitollinen tiedosta, miten tuon etusivukuvan saa sopimaan raameihin... Ei keksi millään...

Hermojenlepuutusta, jälki ja valokuvaähky

Ollaan otettu vähän huilin kannalta treenirintamalla. Viime viikolla vedettiin kolme jälkeä, tosin. Keskiviikkona Maikin seurassa tuli ajettua 280 askeleen jälki 3 kulmalla, sisältäen 3 tyhjäsuoraa. Ei ongelmia, hyvää jäljestystä. Torstaina oli porukkatreenit, jotka meni Lunan osalta pyllylleen kun ampumaradan harjoitukset kuului jälkipaikalle. Muut koirat tietysti ei reagoineet, mutta Luna päätteli hirveän vaaran uhkaavan eikä pystynyt enää jatkamaan jäljestämistä voimakkaista avuistakaan huolimatta. Perjantaina otin sitten palauttavan jäljen, 80 askeleen suora, joka askeleella ruokaa ja lopussa superpalkka. Tämä meni hyvin, ei näkynyt mitään epäröintiä. No, jatketaan nyt tallomisia edelleen harrastelumielessä. Aina vaan epätodennäköisempää että noilla hermoilla minkään sortin jälkikokeisiin ikinä päästäisiin. Mutta näillä mennään.

Eilen torstaina oli myös jäljestyspäivä ja pelto-alustalle tosi hieno suoritus tällä kertaa. Suora jälki, puolikas serpenttiini ja 4 x 10 tyhjän sarja. Hiihtelin loppuosan jälkeä  5-6 metrin päässä koirasta. Viettiä oli ja keskittyminen silti hyvää.

Muuta treeniä ei ollakaan sitten oikeastaan otettu, ruuat on tulleet kuppiin aika helpolla. Noudon taisin joku aamu tehdä ja jotain muuta pientä. Muuten on lenkkeilty metsässä, noukittu puolukoita ja rapsuteltu mahaa soffalla köllötellen.

Muutama kuvatus viime viikonlopun lenkiltä:

Luna hyökkää mudilapsen kimppuun.

Painit mättähällä

 Ja sitten vielä tältä ehtoolta. Pakkohan tuo Canonkaveri oli taas raahata mukaan kun oli niin mainio ilma. :) Ja ei, en kertakaikkiaan osaa laittaa näitä vierekkäin ilman että kuvista tulee postimerkin kokoisia. Joten ne nyt taas on sitten jättikokoa.

Kysymyksiä.

 Jaaha, tällainen kiertää.

1. Rotu, jonka ulkonäköä ihailet, mutta et voisi sellaista kuitenkaan ottaa?
Karjalankarhukoira, ei epäilystäkään. Metsästyskoiralle ei olisi kuitenkaan meillä ikinä käyttöä, joten haaveeksi jää. Myös suomenpystykorva on ikisuosikki, mutta samasta syystä jää ottamatta sekin.

2. Saitko valita koirasi pentueesta? Jos kyllä, niin mitkä seikat vaikuttivat päätökseen?
Kyllähän me tuo valittiin. Itse asiassa Jarno valitsi Lunan jo 2-viikkoisesta pentueesta. Kun pentuja käytiin myöhemminkin katsomassa, Luna kyllä hakeutui itsekin eniten luo ja nökötti sylissä mielellään. Jaa että mitkä seikat vaikutti? No, joku intuitio kaiketi, ei siinä ainakaan mitään pentutestejä ymmärretty tehdä saati sitten leikittää tai muuten ajatella asiaa yhtään pidemmälle. Jälkiviisaus on sitä varten. No, ei vaan, ihana kakara sieltä tuli, vikoineen kaikkineen.

3. Minkä niminen koirasi olisi, jossei se olisi se mikä on?
Neiti Virtasta ehdotin tässä männä viikolla. Ei tuota nimihommaa ole niin tullut mietittyä, itselle se oli aika lailla sama kunhan on helppo ja lyhyt. Lempinimiä on kyllä kertynyt liuta.

3. Tähtihetki koiraharrastuksessa?
No, sellaisia pieniä tähtihetkiä on kyllä ollut paljonkin. Nyt varsinkin kun tietää ja tiedostaa koiran merkittävät heikkoudet ja puutteet, yksittäiset hyvät treenitkin tuntuu joskus mahdottoman upeilta ja onnistuneita suorituksia tosissaan arvostaa, koska ne on kaikkea muuta kuin itsestäänselvää. No, BH-kokeen suorittaminen oli kyllä erityisen hieno hetki. Varsinkin se, kun se meni oikeasti tosi hyvin ja sain jopa olla ylpeä pikkuvalkkarista.

4. Milloin viimeksi olet huomannut satsaavasi koiraasi enemmän kuin satsaisit itseesi?
Hah, harva se päivä. Omat vaatteet, kengät ja huvittelut jää monesti ostamatta kun rahat menee Lunan ruokiin, varusteisiin ynnä muihin. Eikä edes harmita. Tämmöstähän tämä vähän on.

5. Mistä koirasi taidosta tai ominaisuudesta olet erityisen ylpeä?
On sillä hyvä seuraaminen, siinä on onnistuttu. En nyt tiedä onko ylpeä tässä oikea sana (siis että onhan niitä herranjestas parempiakin nähty), mutta tyytyväinen ainakin olen.

6. Jos saisit muutta jonkin asian koirasi koulutushistoriassa, mikä se olisi ja miksi?
Sellaiset hetket kun oman kädettömyyden takia on palanut pinna. Ja pentuvaiheen sosiaalistamisen olisi voinut hoitaa paremmin, tiettyjä perusasioita opettaa varmemmaksi ja leikkiä olisi pitänyt pienenä vahvistaa enemmän ja oikealla tavalla.

7. Jos olisit koira, millainen agi-/tokokoira olisit?
Agilitykoirana olisin päätähuimaavan huono. Törmäilisin esteisiin, jäisin monttu auki ihmettelemään keskelle rataa, eksyisin putkeen ja kompuroisin rimoihin. Puomia kiipeäisin hitaasti äheltäen peläten tippumista. Tokokoirana joko noutajamainen touhotin tai sitten ihan päinvastoin joku oikein totinen musta belgi joka antaisi kaikkensa ja yrittäisi parhaansa ja jäisi kokeen jälkeen analysoimaan miksei saanutkaan maksalaatikkoa niinkuin luvattiin.
8. Millainen ihminen koirasi taas olisi? Mikä se olisi ammatiltaan?
Hah! Luna olisi joku kahjo kemisti. Se olisi hirmu fiksu, keksisi kaikkia kaavoja, ja saisi kesken työpäivän ilopillerikohtauksia ja huseeraisi koko labran sekaisin itsekseen hysteerisesti hihittäen. Sitten joku sen liuoksista posahtaisi pullossaan ja Luna säikähtäisi ja juoksisi kauhuissaan kahvihuoneen kuiva-ainekaappiin piiloon hetkeksi.

9. Miten päädyit ykköslajinne pariin?
Onko se nyt toko sitten se ykköslaji. Jäljen piti olla, mutta eipä ole. No, siinähän kävi niin että Lunan pään menoksi ei oltu alunperin suunniteltu mitään harrastustavoitteita, lähinnä ajattelin jotain vähän puuhastella aktivoimismielessä. Mutta sitten tuo osoittautuikin aika päteväksi pennuksi, ja oppi nopeasti kaikenlaista. Ja nälkä kasvoi syödessä ihan kauheasti ja jostain löytyi sitten uskallusta asettaa ihan kisatavoitteitakin. Erityisesti intoon jatkaa vaikutti päätyminen hirmu hyvään treeniporukkaan (iso kiitos ja kumarrus, Reija, taas kerran). Muunlaisissa ympyröissä olisi treeni-into saattanut jäädä syttymättä.

10. Mikä on ärsyttävin asia ykköslajissanne?
Tokossa ehkä ärsyttää se tietty pilkunviilaus mikä toisaalta on niin kovin olennainen osa juuri sitä lajia. Luoksetulon pysäytys on aivan valtavan ärsyttävä liike. Ei siinä ole mitään järkeä. :D Jäljestyksessä ketuttaa ahneet linnut ja iskiashermon vihlaisut ruokaa kylväessä.

11. Onko olemassa koiraa tai koiraharrastajaa, jota ihailet syystä tai toisesta?
Voi, niitä on aivan hirveän monta. Suurin osa on ihan näitä tavallisia harrastajia jotka ovat tehneet ison työn koiriensa kanssa. Tottakai täytyy ihailla myös kilpailuissa menestyneitä koiria ja ohjaajia, mutta eniten kyllä nostan hattua nähdessäni koirakon, jolla on selvästi hyvä suhde toisiinsa ja yhteistyö pelaa, ohjaaja osaa lukea koiraa ja koira haluaa tehdä töitä ohjaajalleen. Niitä löytyy kyllä ihan kehänauhojen ulkopuoleltakin ja ylipäätään ihan muualtakin kuin kisaympyröistä.

Huittisissa tokokokeissa ja nuuskimista

Kesätauko on tokokisojen osalta nähtävästi ohi ja nyt loppuvuodesta olisikin useampi koe kalenterissa. Eilen käytiin Huittisissa katsastamassa tämänhetkinen osaamisen taso Juha Kurtin arvioivan silmän alla. AVO1 saaliina, 162pisteellä. Pistemenetykset tuli luoksarin pysäytyksestä ja liikkeestä seisomisesta, koska runsaasta ja monipuolisestakin rep-treenailusta huolimatta kokeessa näköjään ei voi pysähtyä. Hmh. Lisäksi allekirjoittanut viskoi kapulaa ihan miten sattuu, mikä aiheutti vinoutta palautuksessa. No mutta, mikä tärkeintä, vire oli mainio ja Luna oli iloisella tuulella.

Paikkamakuu: 10.
Seuraaminen: 10, oli tosi hieno. Käännöksissäkään ei kompuroitu.
Liikkeestä maahan: 10.
Luoksetulo: 6, tuli lujaa hiekka pöllyten ja hienosti suoraan eteen mutta pysähtyä toki ei voinut. Tuntui vaan kiihdyttävän rep-käskystä... Hmjoo.
Liikkeestä seisominen: 0, niin kun se meni maahan, taas. Ja veti korvat tiukkaan luimuun ja nuoleskeli nenäänsä silmät viiruina kun käännyin.
Nouto: 8,5, heitin sitten niin vinoon ja vielä surkean lyhyen heiton, että Luna meinasi taas palauttaa kapulaa liikkurille ja sitten lopulta palautus oli hirmu vino.
Kaukot: 9, ekasta istu-käskystä ei noussut kuin puolittain, hihkaisin toisen käskyn perään. Loput vaihdot hyvin. Oma moka, käsiapu oli ekassa vaisu kuten äänikin.
Hyppy: 10, kerrankin tämä onnistui kokeessa. Oikein mainio hyppy oli.
Kokonaisvaikutus: 10.

Hyvä fiilis jäi mokista huolimatta. Nähtävästi pysähtymistreeniä vaan tarvitaan vielä enemmän. Nytkin olen kyllä paljon stoppeja teettänyt, eri tilanteissa: seuratessa, juostessa, lenkillä randomisti, vapaana juoksemisen yhteydessä, peruutellen itse... Ja erottelutreeniä jääville on myös otettu, eli vuorotellen ja satunnaisessa järjestyksessä seisomista ja maahanmenoa, näissä ei ole virheitä tullut vaikka olen sitä vähän tahallaan hakenutkin että pääsisi sanomaan. No mutta, jatketaan.

Viime viikolla oli vielä tiistaina viimeinen agitreeni tältä erää, otettiin rataa ja alkoiteltiin keppiharjoitusta. Tai oikeastaan saatiin ideoita miten niitä alkaisi kotona treenaamaan. Kävinkin sitten harjanvarsia ostamassa, josko sitä takapihalla alkaisi yrittää niitä rakennella. Tuntuu jotenkin vaikealta, mutta katsotaan nyt miten lähtee sujumaan.

Keskiviikkona ja torstaina nuuskittiin jälkiä. Keskiviikkona harkkasin kulmia ja torstaina tyhjiä. Torstain jäljelle lisätyhjiä taikoivat myös varikset, mutta hyvää työtä teki valkuainen eikä edes pelottanut mikään. Alkupuoliskolla tuli joku aivopieru ja piruetti, tosin. Itse asiassa torstaina kaikki koirat teki hienot jäljet vaikka linnut sabotoikin touhua parhaansa mukaan.

Lauantaina kävin beussien erkkarissa Tammelassa ihastelemassa punasukkia. Ja olihan niitä ihasteltavana, 87 kappaletta. Monta iloisen sosiaalista koiraa tuli rapsuteltua.

Sunnuntain kokeiden jälkeen heitin vielä lyhyemmän metsälenkin ja perään vielä hakutreenit. Koko viikonloppu huhahti siis koiramaisissa tunnelmissa vaihteeksi. Ei näyttänyt Lunaa paljoa kokeet väsyttäneen, ahne pikkuvalkkari pinkoi kovalla vauhdilla suoraan maalimiehille. Kolme äijää oli metsässä lymyilemässä. Hauskaa tuota hakuakin olisi harrastaa vaikka kokeet jää tässäkin taatusti käymättä.