Sivut

kevät

kevät
Oma kuva
Blogissa tarinoidaan elämästä valloittavan paimenkaksikon kanssa, päätähtinä valkoinenpaimenkoiranarttu Luna ja beauceronuros Laku. Blogin ajatus on toimia lähinää treenipäiväkirjana, mutta tottakai mukaan mahtuu kaikenlaista muutakin temmellystä.

lauantai 30. marraskuuta 2013

Pieniä edistysaskelia siellä sun täällä

Minun puolesta saisi talvikelit jo tulla. Pieni lumikerros valaisisi maisemaa kummasti, ja pakkasella selviäisi ulkoiluista ilman tätä tassujen pyyhintä-rumbaa ja hiekan määräkin sisätiloissa voisi vähentyä samalla. Tänään tuli vedettyä tottistreenit aivan kamalassa räntäsateessa. Kotoa lähtiessä näytti että kas, lumihiutaleko se siinä leijailee, mutta kun kentän reunaan pääsi, kävi selväksi että silkkaa loskaa sieltä satoi niskaan ja oikein kunnolla satoikin. No, koirat tuli treenattua siitä huolimatta, eikä kumpaakaan näyttänyt keli harmittavan. Luna teki 4 tunnaria, kaikki oikein, jihuu. Pulikat oli kellotaulussa ja niitä oli yhteensä 11. Lakun kanssa otin pieniä seuraamispätkiä, eteenlähetyksen ja sitten pari esineruutua kentän viereisessä metsikössä.

Lunan treeneissä on tunnetilapuolella tapahtunut joku vekkuli keikahdus. Se on viime aikoina treeneissä ollut ihan tohkeissaan ja innolla touhussa mukana, aivan eri ilmeellä kuin mitä kesällä. Kauhean kiva nähdä valkuaista pitkästä aikaa noin iloisena. Vaikka sitten vähän on tekniikkavirheissä saanut sitä hilpeyttä maksaakin. Torstaina se poikitti seuraamisessa. Ja edisti. Poikitti ja edisti. Luna. :D Seuraaminen on ollut sille sellainen takuuliike, että jos se jotain osaa hurjan hyvin, aina ja kaikkialla, niin se on se. Paitsi että näköjään poikkeus vahvistaa säännön. Pääsipä sitten tätäkin asiaa sille vielä muistuttelemaan. Parit jäävät otin myös, kaukoja ja luoksarin pysähdykset. Ne alkaa sujua aika mukavasti jo. Laku harjoitteli luoksetuloa myös.

Muuten ei ihmeempiä. Remmilenkillä olen ottanut molempia mukaan parin kuukauden ajan aina välillä, ja yllättävän hyvin sujunut. Ei ne edes yritä riehua tai nujuta keskenään kun on remmit kiinni. Ja hämmästyttävän helposti kulkevat myös käskystä rinnakkain nätisti sivulla. Jotenkin luulin että tuo kimppalenkitys olisi aluksi paljon vaivalloisempaa. Oikeastaan ainoa mihin meinaa mennä välillä hermo, on sankareiden pissakilpailu nimeltä "kuka saa viimeisen sanan", eli vuoronperään saman puskan tai puunrungon merkkaaminen uudestaan ja uudestaan ja uudestaan. Ja se, että Luna lykkää aina päänsä väkisin alle kun Laku nostaa koipea, ja sitten sen naama on tietysti ihan keltainen ja haju vallan ihana. Muuten ihan jees. Koirien ohitukset ei nyt vielä ihan kaksikon kanssa mene niinkuin vettä vaan, mutta siitä sekin muovautuu pikkuhiljaa, kai. Eilen oltiin Annan ja vinttien kanssa kimppa-remmilenkillä, ja aluksi täytyi kyllä pistää junioria kuriin ja herran nuhteeseen että ei riekuta vaikka on ihania tyttöjä mukana, mutta ihan sujuvasti se lenkki sitten muuten meni. Mitä nyt Lakulla oli vähän menohaluja enemmän kuin akoilla vauhtia, ja puolessa välissä lenkkiä Luna ja toinen vinttityttö säikähti ilotulituksia. Täällä tuntuu nykyään olevan joka toinen viikonloppu jotain rakettibileitä, viime viikonloppuna Citymarketilla paukuteltiin jotain joulunavausta ja näköjään eilen Ulvilan puolella. Huh huh.

Illalla tuotettiin sitten filmin täydeltä tekotaiteellista paskaa eli räpsittiin vielä joulukorttikuvia. Vinttitytöt pysyi kiltisti ja hillitysti paikoillaan ja näyttivät kauniilta kuvissa, niistä sai pitkän rivin hienoja, sieviä otoksia. Meidän paimenperheen kanssa meno taas näytti pääasiassa tältä:


Niin että vaikuttaa aika todennäköiseltä että tänä vuonna joulukortit ostetaan ihan vaan Prismasta... XD

1 kommentti:

  1. ihan varmasti sukulaiset ilahtuisivat hyökkäävästä porosta:)

    VastaaPoista