Perinteiset vuodenvaihdelöpinät

Vuoden ensimmäisessä postauksessa vissiin kuuluu päivitellä ilotulituksia ja käydä itsensä kanssa jonkinlainen tavoite-ja kehitekeskustelu.

Taas on vuosi vaihtunut seuraavaan ja ei voi kuin ihmetellä miten äkkiä tuo 2013 hurahti, aivan hirveän äkkiä. Vuosi 2014 valkeni tänään pilvisen harmaana ja ankeana. Ankeana lähinnä siksi, että aamulenkeillä kävellessä tienposkia koristivat taas kerran valtavat määrät roskaa ja lasinsiruja, muistuttamasta eilisestä räiskinnästä.

Lunalla oli eilen kovin rankka päivä. Miten ehdinkin jo kuvitella että tänä vuonna pääsisi helpommalla kun on kunnon tropit valmiina. Se sai viikon etukäteen hevosille tarkoitettua Easy-Now kivennäisvalmistetta, aamulla tryptofaani-valeriaana-paukun ja 2 annosta Xanoria, ansimmäisen kolmen aikoihin ja toisen kahdeksan pintaan. Iltapäivällä se olikin aika uninen ja hiljainen, mutta kun kuuden maissa ensimmäiset paukut poksahti, silmät levisi lautasen kokoisiksi ja se alkoi oitis läähättää ja pyöriä ympyrää. Tuuppasin sen Lakun häkkiin jossa oli viltit ja kaikki päällä (siellä se on pari ukkoskuuroa viettänyt), mutta ei mennyt kuin 5 minuuttia, niin se oli hajottanut häkin oven ja yhden seinän ja jollain ihmeen konstilla saanut sen metallisen alusen sieltä pihalle. Seuraava osoite valkkarille oli sitten kylppäri, ja sielläkin sai kyytiä ensin ovi ja sitten oven eteen suojaksi nostettu puuportti. Siellä se silti loppuehtoonsa vietti riehumassa. Välillä kävin katsomassa ettei ole loukannut itseään tai tuupertunut sydänkohtaukseen. Ja oli se surkea näky. Häntä koipien välissä, pienessä kyyryssä, jäykkänä, silmät verestävänä, kieli metrin verran ulkona ja kauhea puuskutus. Niin että eipä ollut rauhoittavistakaan juuri apua. Tai toisaalta, mitähän se sitten olisi ollut ilman niitä...

Laku otti onneksi homman iisisti, ei se oikeastaan regoinut pommeihin mitenkään, vaikka meilläpäin koko naapurusto tulitti sydämensä kyllyydestä rahojaan taivaalle koko illan. Lenkit oli heitetty jo hyvissä ajoin, ja alkuillan se veteli sikeitä kun katselin telkkaria. Myöhemmin annoin sille iltapuhteeksi kunnon puruluun. Puolenyön paukkeistakaan se ei juuri välittänyt, vähän nosti päätään jos ihan talon vieressä räjähti joku isompi pommi. Yhdentoista nurkilla oli pakko päästää se pissalle, mutta ihan normaalisti sujui tämäkin. Toimintaleffat kyllä pauhasi koko ehtoon, että ne edes vähän peitti pahinta meteliä. Hirveän ihanaa, pakko nimittäin myöntää että pikkuisen jännitti jos Lakuakin pelottaa raketit. Ja kun tuo oli täällä ihan älytöntä tulitusta, ei mitään pientä pauketta.

Sitten se Take-osuus. Kahvit keitin asiaankuuluvasti, viinerit puuttuu.

Valkuainen:

Lunan osalta kaavailin viime vuonna näihin aikoihin starttaavani tokon voittajaluokassa kesällä / syksyllä ja jatkavani jälkeä ja hakua harrastelumielessä sekä käyväni agilityssa silloin tällöin. Noh. Voittajaan ei sitten menty vielä. Kevät meni treenien osalta vähän pieleen noiden mahajuttujen takia, ja kun se puoli saatiin reeraan, painittiin tunnetilaongelmien kanssa. Kunnolla on päästy itse liikkeitä treenaamaan vasta loppusyksystä. Haussa en muista käytiinkö ehkä kerran, pari alkuvuonna. No, se nyt ei ole mikään meidän laji varsinaisesti ollutkaan, kunhan on muun porukan mukana käyty metsässä hyppimässä kun se on ollut valkuaisen mielestä niin kivaa. Sama homma agilityn kanssa. Paitsi että mahdettiinko käydä tänä vuonna kuin kerran tai kaks kirmaamassa ympyränmuotoista rataa. No mutta jälkeä väännettiin ihan tosissaan ja kehitystä tuli kyllä kovasti, enemmänkin kuin mitä odotin. Siihen olen hurjan tyytyväinen. Ja tokoliikkeetkin rupesi jo loppuvuotta kohden muovautumaan aika kivasti.



Vuoden 2014 osalle nyt siis uudemman kerran tavoitteeksi päästä sinne voittajaluokkaan. Keväällä olisi ihan oikeasti suunnitelmana ilmoittautua kokeisiin. EVL:stä en sano vielä mitään, mutta periaatteessa sellainen ajatus oli että koularia ehkä en lähde voittajasta kaivelemaan, vaan sitten kun joskus se ensimmäinen ykkönen rapsahtaa niin loikkaan erikoisvoittajaan sitten suoraan. Mutta se voi olla että sitä päivää saa sitten odotella. Katsellaan miltä näyttää. Jäljen osalle pirusti treeniä alkukauteen, käydään läpi koerutiineja ja annetaan liinaa. Ja loppusyksystä olisi sitten ajatus käydä kokeilemassa onneaan FH1-kokeessa. Katsotaan kuinka paputiimin käy tosipaikan edessä.



Pikkumusta:

Lakun menneen vuoden tavoitteena ei ollutkaan muuta kuin syntyä onnellisten tähtien alla ja kotiutua porilaisiin maisemiin, ja sitten alkaa tutustua palveluskoiralajien ihmeelliseen maailmaan. Vuosi sitten tähän aikaan en edes vielä tiennyt pojan olemassaolosta, mutta beauceroninpuutostila oli kyllä vakava. Odottelin sormet ristissä mahdollisuutta omaan, Tomeraan  sellaiseen. Maaliskuun toinen päivä se sitten tapahtui, sain sähköpostia otsikolla 'Pentuja', ja heitin ehkä parikin kolmoisvolttia ja kärrynpyörää silkasta ilosta (tai yritin ainakin). Huhtikuun puolivälissä neljäkiloinen, musta, pieni, vähän totinen pallero sitten matkusti kotiin ja osoittautui vielä hurmaavammaksi otukseksi kuin mitä osasin kuvitella. Vuoden aikana se on tuonut niin valtavasti iloa, onnea ja hymyä huulille että sitä voisi melkein väittää terveysvaikutteiseksi koiranpennuksi. Kulunut vuosi kun muilta osin ei ehkä ollut kaikista helpoin sellainen. Mutta onni on oma Lakutin.

Ensi vuodeksi ei pojalle ole vielä mitään koekäyntejä suunnitelmissa, mutta treenaillaan ahkerasti, kevättalven painotus tottiksessa ja sitten taas jälkeä, puruissakin olisi ajatus jatkaa keväällä. Perusliikkeitä otetaan haltuun askel kerrallaan, jäljelle roiskastaan esineet ja yritetään tuottaa vähän rauhaa ja keskittymistä sinne pellolle enemmän. Jossain kohtaa olisi tarkoitus käydä ainakin lonkka-ja kyynärkuvissa Kankaanpäässä, luultavasti syksyllä.

Että ei kai tässä sitten sen enempää lätinää tarvita. Vuoden ekat treenitkin tuli jo vedettyä, kävin Lakun kanssa Tupalan kentällä touhuamassa päivällä, otin hiukan seuraamista, jäävät aidan vieressä, pari luoksetuloa ja eteenlähetyksen. Nuoriso paukutti jämä-pommejaan jossain etäämmällä, mutta emme häiriintyneet moisesta. Lunan jätin suosiolla kotiin, se saa tasailla stressikäyriään nyt muutaman päivän ennenkuin sen tarvii taas käyttää aivojaan sen enempää.

Joulunalusreenit ja tunnisteet

Läiskinpähän tuossa sadepäivän ratoksi tunnisteita teksteihin, pari sanaa niistä. Toko-tunniste viittaa lähinnä Lunan tottelevaisuustreeneihin ja tottis taas Lakun jos nyt ajattelee että valkkari harrastaa sitä tokoa ja beussi pk-puolta, niin löytyy paremmin vaikka termejä välillä tuleekin viljeltyä iloisesti sekaisin. IBD-tunnisteella löytyy viittauksia myös mahavaivaraportointeihin ennen Lunan varsinaista diagnoosia kun sitä se nyt on ollut kumminkin. Häiriö ja hallinta sivuaa pitkälti samantyyppisiä juttuja, eli sosiaalitreenejä, häiriö-paikkiksia ja semmoisia. Toisinaan hallinnalla viitataan sen pettämiseen... *viheltelyä* Aika pikaiseen tuli nuo tagit kylvettyä, että jotain huteja ja puutteita taatusti löytyy.

Ja sitten niihin itse reenilöihin.

Tiistaina oli Lakun kanssa penturyhmän tottikset, seuraamista ohjelmassa, käännöksillä ja ilman ja jääviä. Ei meitä ollutkaan nyt kuin kaksi, Paavo-bortsu ja Laku. Lunakin oli autonperässä mukana ja otin sitten senkin kanssa lopuksi pienet kaukot ja annoin palautetta kipposeuruun piippaamisesta.

Torstaiporukalla oli treenit tuttuun tapaan. Luna nuuski tunnarikapuloita häirittynä (yksi parhaista kavereista, borderterrieri Kille, teki seuraamista siinä ympärillä), ja teki 5/5 oikeaa suoritusta. Lopuksi vielä parit luoksarin stopit ja kaukojen makuulta seisomaannousua. Siinä tuntuu olevan jotain tahmeutta nyt, kovin usein tarjoaa istumista mieluummin. Sillä tuntuu kyllä olevan vähän alaselkäkin jumissa, mahtaako vaikuttaa asiaan. Laku hämmästytti osaamisellaan, ihan itsenikin. Se teki seuraamista käännöksillä, myös täyskäännöstä. En tajua miten sen kanssa voi nyt jo muka semmoisiakin tehdä, mutta kappas vaan, näköjään voi. Sitten otin jääviä henkilöryhmässä. Oli Lakun ensimmäinen henkilöryhmätreeni ja sinne sitten vaan. Ei sitä kyllä henkilöt kiinnostaneet tipan vertaa ja jääviä teki ihan samalla tavalla kuin muutenkin, mitä nyt istumisessa meinasi vinottaa. Lopuksi riehuttiin patukan kanssa sitten ihan kunnolla ja ihan ihmeissäni vein pojan autoon. Se on kehittynyt ihan huimasti yhtäkkiä. Mistä lähtien se on muka osannut tehdä jääviä liikkeitä? Ja mistä lähtien se on ihan oikeasti seurannut, muutenkin kuin kaksi askelta seinän vieressä? Ja henkilöryhmä? Miten voi olla että kun kakara tuupataan ensimmäistä kertaa semmoiseen, se ei välitä tuon taivaallista, ei sen enempää halua käydä nuuskimassa kuin paineistukaan. Ja sitten se vielä tuli "kentälle" (parkkipaikalle siis) jonkinlaisessa hallinnassa, eli nätisti vieressä kävellen eikä neliveto päällä huutaen. Ja intoa piisasi silti ihan kauheasti mutta yleistä kohellusta vähemmän.

Tänään kävin heti aamulla metsälenkit ja heitin perään Ulvilan kentällä treenit. Satoi ihan kaatamalla. Vettä. Yhhh... Luna juoksi ruutuun, otti luoksarin stoppeja ja askelsiirtymiä. Ja oli muuten hirmu hyvällä fiiliksellä mukana. Taisteli lelusta (mitä ihmettä), keskittyi hyvin ja vire oli aivan loistava. Otin ruutua niin että välillä palkka tuli pelkästä sinne juoksemisesta, välillä maahanmenosta ja kerran huusin sen sieltä seuraamaankin. Lakun kanssa otettiin sitä seuraamista vaihteeksi, ja kääntyiltiin. Sillä oli ihan hirveästi virtaa ja kuumui pallosta kauheasti, mutta vikalla pätkällä saatiin aivan nappisuoritus vaikka alkuun meinasi vähän olla liian lennokasta meno. Jäävätkin otin kertaalleen. Seisomisessakin voi jo vähän itse liikkua eteenpäin ja se pysyy. Loppuun eteenlähetys ja riemu isosta keltaisesta pallosta.

Nyt pitäisi vielä viitsiytyä tuonne syysmyräkkää muistuttavaan keliin pissalenkille ja sen jälkeen voisi hörppiä pari mukia Blossania joulutorttujen kera. :)

TeamBeans toivottaa oikein lämpöistä ja mukavaa joulua! Pakko laittaa muutama lumikuva... Olihan sitä tuossa parina päivänä maa valkea.

Joululaiskotusta treenirintamalla

Parilla viime viikolla on nyt jäänyt treenit vähän vähemmälle. Sitä on mukamas tohoottanut kaikkea muuta olennaista. Ollut pikkujoulua, hevimetallia, leipomisia, jouluostoksia ja rehellistä lorvikatarria.

Eilen kävin kentällä ottamassa Lunalle ruutuja ja Lakulle jääviä ja esineilmaisuja. Luna oli hyvin kartalla ruututreenissä, intoakin piisasi. Otin lopuksi pari toistoa ilman että kuppia oli ruudussa valmiina, ja kävin palkkaamassa vasta maahanmenosta. Ja viimeiseksi sitten loppukippo ruutuun, pätkä seuraamista ja lähetys. Ei valittamista, paitsi että nyt pakkasi ärsyttämään tuo vuotaminen taas. Vietti kun nousee niin pakkaa piippaamaan vähän liikaa ja siitä joutui nyt huomauttelemaan. Se on päässyt vähän vai vihkaa sieltä taas nousemaan se mölyäminen, kun en ole kiinnittänyt siihen niin huomiota.

Laku tuli kentälle nätisti vieressä kävellen ja teki jääviä niin pätevästi että hämmästyin ihan oikeasti. Käveli vieressä (en seuruuttanut, vaikka sitä se kyllä tarjosi), ja maahanmeno meni jo melkein sinnepäin, eli liikkeestä tippui alas ja jäi siihen vaikka kävin kävelemässä vähän matkan päässä. Istuminenkin tapahtui nopeasti mutta siinä sai vähän enemmän ottaa toistoja että sai jättää paikoilleen. Seisomisessa ollaan vasta siinä että steppaan paikallani. Sitten otin sille jälki-esineilmaisuja, nyt toista kertaa ja poikahan tarjosi itse jo maahanmenoa esineellä. Ei oo tosi. Vinoon se kyllä meni aika usein mutta kun kuljin ihan vieressä niin silloin pamahti suoraksi menosuuntaan. Lunalle taisin nuo opettaa niin että esineet oli mun ja koiran välissä ja tavallaan kutsuin sitä luokse. Ja Lunalla oli purkit esineiden alla. Laku sai makkaraa kädestä niin että samalla kädellä otin esineen ja vaihdoin ruokaan. Mutta voisi kai sillekin nuo purkit opettaa. Saas nähdä miten käypi, näkyvä ruoka (tai kippo, kun se tietää että siellä on eväitä) saa kierrokset niin kovin korkealle ettei se malta pysyä nahoissaan. Kun eihän sille ole ikinä ruokaa annettu, nälkään voi kuolla hetkenä minä hyvänsä.

Muuten ei sitten erikoisempia kuulumisia, joulua odotellessa. Jouluinen keli lumineen ja pakkasineen olisi myös hurjan kiva juttu.

Seija-myrsky järjesti pientä luomuagilitya metsälenkin varrelle.

Luna posettaa sievänä.

Pieniä edistysaskelia siellä sun täällä

Minun puolesta saisi talvikelit jo tulla. Pieni lumikerros valaisisi maisemaa kummasti, ja pakkasella selviäisi ulkoiluista ilman tätä tassujen pyyhintä-rumbaa ja hiekan määräkin sisätiloissa voisi vähentyä samalla. Tänään tuli vedettyä tottistreenit aivan kamalassa räntäsateessa. Kotoa lähtiessä näytti että kas, lumihiutaleko se siinä leijailee, mutta kun kentän reunaan pääsi, kävi selväksi että silkkaa loskaa sieltä satoi niskaan ja oikein kunnolla satoikin. No, koirat tuli treenattua siitä huolimatta, eikä kumpaakaan näyttänyt keli harmittavan. Luna teki 4 tunnaria, kaikki oikein, jihuu. Pulikat oli kellotaulussa ja niitä oli yhteensä 11. Lakun kanssa otin pieniä seuraamispätkiä, eteenlähetyksen ja sitten pari esineruutua kentän viereisessä metsikössä.

Lunan treeneissä on tunnetilapuolella tapahtunut joku vekkuli keikahdus. Se on viime aikoina treeneissä ollut ihan tohkeissaan ja innolla touhussa mukana, aivan eri ilmeellä kuin mitä kesällä. Kauhean kiva nähdä valkuaista pitkästä aikaa noin iloisena. Vaikka sitten vähän on tekniikkavirheissä saanut sitä hilpeyttä maksaakin. Torstaina se poikitti seuraamisessa. Ja edisti. Poikitti ja edisti. Luna. :D Seuraaminen on ollut sille sellainen takuuliike, että jos se jotain osaa hurjan hyvin, aina ja kaikkialla, niin se on se. Paitsi että näköjään poikkeus vahvistaa säännön. Pääsipä sitten tätäkin asiaa sille vielä muistuttelemaan. Parit jäävät otin myös, kaukoja ja luoksarin pysähdykset. Ne alkaa sujua aika mukavasti jo. Laku harjoitteli luoksetuloa myös.

Muuten ei ihmeempiä. Remmilenkillä olen ottanut molempia mukaan parin kuukauden ajan aina välillä, ja yllättävän hyvin sujunut. Ei ne edes yritä riehua tai nujuta keskenään kun on remmit kiinni. Ja hämmästyttävän helposti kulkevat myös käskystä rinnakkain nätisti sivulla. Jotenkin luulin että tuo kimppalenkitys olisi aluksi paljon vaivalloisempaa. Oikeastaan ainoa mihin meinaa mennä välillä hermo, on sankareiden pissakilpailu nimeltä "kuka saa viimeisen sanan", eli vuoronperään saman puskan tai puunrungon merkkaaminen uudestaan ja uudestaan ja uudestaan. Ja se, että Luna lykkää aina päänsä väkisin alle kun Laku nostaa koipea, ja sitten sen naama on tietysti ihan keltainen ja haju vallan ihana. Muuten ihan jees. Koirien ohitukset ei nyt vielä ihan kaksikon kanssa mene niinkuin vettä vaan, mutta siitä sekin muovautuu pikkuhiljaa, kai. Eilen oltiin Annan ja vinttien kanssa kimppa-remmilenkillä, ja aluksi täytyi kyllä pistää junioria kuriin ja herran nuhteeseen että ei riekuta vaikka on ihania tyttöjä mukana, mutta ihan sujuvasti se lenkki sitten muuten meni. Mitä nyt Lakulla oli vähän menohaluja enemmän kuin akoilla vauhtia, ja puolessa välissä lenkkiä Luna ja toinen vinttityttö säikähti ilotulituksia. Täällä tuntuu nykyään olevan joka toinen viikonloppu jotain rakettibileitä, viime viikonloppuna Citymarketilla paukuteltiin jotain joulunavausta ja näköjään eilen Ulvilan puolella. Huh huh.

Illalla tuotettiin sitten filmin täydeltä tekotaiteellista paskaa eli räpsittiin vielä joulukorttikuvia. Vinttitytöt pysyi kiltisti ja hillitysti paikoillaan ja näyttivät kauniilta kuvissa, niistä sai pitkän rivin hienoja, sieviä otoksia. Meidän paimenperheen kanssa meno taas näytti pääasiassa tältä:

Niin että vaikuttaa aika todennäköiseltä että tänä vuonna joulukortit ostetaan ihan vaan Prismasta... XD

Tottiskuulumisia

Ompas minusta tullut laiska bloggailija. Treenit on kyllä tullut merkittyä taskukalenteriin omituisella salakieltä muistuttavalla koodistolla (koska kokonaisten sanojen kirjoittaminen on niin kovin vaivalloista), jonka kanssa sitten muutaman vuoden päästä voi raapia päätään että mitä hittoa on J880K6E5HP++ (880 askeleen jälki, 6 kulmaa, 5 esinettä, heinäpelto, meni hyvin) tai I-M-Lu-Fr-tup (istumista, maahanmenoa, luoksetuloa, eteenlähetys, Tupalan kenttä)... :D

Jos nyt sitten hiukan pidempisanaisesti noista tottelemisista.

Lunan osalta hurjaa edistystä tunnarissa. Se vaan alkoi sujua. Ja lopulta ihan niin että jätin kaikki kepposet ja kikat pois, löin riviin tai kellotaulun muotoon vieraita kapuloita 8-10kpl ja sitten sen oman johonkin väliin. Ja toistoja 3-5, valkkari autoon huilille, ja toinen tai kolmaskin kierros perään. Niin että sen päivän treenissä keskitytty vain tunnariin, ei muita liikkeitä. 2-3 lyhyttä kierrosta. Oikeasta suorituksesta rauhallinen kehu ja nakkia, väärästä ei. Tällä konstilla on onnistumisprosentti alkanut olemaan aika mukava, usein on mennyt kaikki oikein, muutaman kerran on tullut yksi virhevalinta. Joskohan me nyt sitten siitäkin liikkeestä selvittäisiin hengissä.

Tunnarin ohella olen muistutellut Lunalle jääviä (jotka se kyllä osaa oikeasti unissaankin, mutta viime torstain treeneissä sotki aivan totaalisesti ollessaan itselleen poikkeuksellisessa hulivili-kuperkeikka-moodissa) ja sitten kaukoja on tehty. Ruutua pitäisi taas työstää myös, ensi viikon ohjelmaan se. Ja Luna on leikkinyt, minun kanssa, hyvänen aika, köysilelulla ja jopa narupallolla. Kaikkea sitä näkee kun vanhaksi elää.

Lakun tottiksissa nyt vaan systemaattisesti treenataan kaikkia perusliikkeitä. Ei oikeastaan mitään ihmeellistä niissä, siinä ne etenee pikku hiljaa kaikki kuviot ihan perinteisellä kaavalla. Seuraamisessa on edistytty kovasti, on päästy eroon aidoista ja seinistä. Nyt se ihan oikeasti seuraa jo muutaman askeleen! Ohjelmaan on otettu käännöksiäkin. Häiriötreeniä on ollut myös, tiistain pentuporukassa pidettiin sosiaalisessio ja ai kun teki hyvää. Torstaina kaivoin naftaliinista magneettipallon (jonka vannoutunut välineurheilija ilman muuta hankki heti silloin kun se uutuutena kotimaan markkinoille tuli, todetakseen ettei siitä ollut Lunalle juurikaan riemua paitsi temppuna) ja esittelin sen Lakulle. Laku hoksasi idean varsin sukkelaan ja tykkäsi tietysti. Voi sitten sitäkin joskus käyttää.

Lakun kanssa käytiin myös reissussa, viime viikonloppuna ajeltiin Kirkkonummen suunnalle moikkaamaan kasvattajaa, Pettiä ja Lakun emän, Jopon omistajaa Mimmaa. Perjantai-iltana otettiin tottikset hallissa, lauantaina käytiin jäljellä ja puruissa. Hallilla koitettiin huijata Laku istumaan pallo suussa (pienen vedon kanssa) myöhempää noutoharjoittelua ajatellen, mutta vielä ei tuottanut hedelmää. Lakun mielestä on täysin mahdotonta samaan aikaan istua ja vetää lelua tai ylipäänsä pitää sitä suussa. Pieni poika oli kuin iso kysymysmerkki tämän suhteen, mutta eiköhän se siitä loksahda kun yritetään kovasti. Jälki sujui ihan ok. Pelto oli vetistä multa-savi-heinä-alustaa, tein ihan lyhyen, alta 100 askeleen jäljen yhdellä kulmalla. Lähdin koko jälkeä tekemään vähän ex tempore, niin unohtui sitten merkata se kulman kohtakin. No mutta, Laku löysi vellistä nappulansa ja pysyi jäljellä ja melko löysällä liinalla mentiin. Loppupätkällä nosti pään kerran ja kuikuili jotain, mitä ei ennen ole tapahtunut. Mutta muuten ihan hyvin. Jäljelle lähetystä pitäisi kyllä rauhoitella. Tämä tuli jo kesällä esiin mutta tuon turkinpippurin rauhoittelu on tuottanut pikkuisen päänvaivaa... Mutta yritetään petrata tässä sitten keväällä. Purujenkin osalta tuli hyviä neuvoja jatkoa ajatellen. Paikallisella kentällä tuli myös suoritettua viihdyttävä mutaliuku-ohjelmanumero poijjaan ollessa hieman eri mieltä siitä, mennäänkö autolle kun tyyny tippui suusta ja maalimies nappasi sen itselleen. :)

Tänäänkin reissattiin, tällä kertaa Nokian suunnalla, morjestusvuorossa oli Lakun isän, Argon omistaja Terhi. Otettiin pientä palloilua siinäkin ja puruihinkin päästiin vierailemaan. Rauhavaiheita ja kanavointia koitetaan työstää nyt vielä tarmokkaammin omassakin leikityksessä. Laku jää nyt säännöllisistä puruista tauolle, annetaan pojan kasvaa ja kypsyä ja palaillaan keväällä asiaan taas sillä saralla. Automatkalle iloista lisämaustetta tänään toi mahavaivat. Lakulla ei oikeastaan ole ollut vasta kuin kerran maha kuralla tähän asti, eikä se ole oksentanutkaan paitsi pienenä järsittyään jotain puukeppiä, mutta nyt sen maha flippasi ihan kunnolla todennäköisesti eilisen king-size-raakaluun johdosta (tai niitä luunpaloja siellä tuotosten seassa ainakin oli paljon). Luitakin se on syönyt kyllä ennen ihan ongelmitta mutta jostain syystä nyt oli liian suuri herkku kyseessä. No, tänään se sitten sekä piereskeli, yrjösi että paskoi autoon ja haju toki oli kotiinpäin ajellessa varsin miellyttävä. (Yleensähän Sitikassa tietysti leijuu vallan ihana kukkaistuoksu)

No mutta, mitäs tässä muuta kuin eteenpän, pikku hiljaa ja asia kerrallaan. Jatketaan harjoituksia ja otetaan välillä ihan rennostikin.

Syyskuvia

Ei tässä sen ihmeempää asiaa ole mutta laitanpahan kuvia edes :)

Kerta kiellon päälle tai ehkä kaks

Kävin sitten kumminkin vielä viime sunnuntaina ottamassa pientä jälkirevanssia. Pääsin vielä multapellolle niin olihan sinne sitten mentävä polkemaan, ihan pikkusen vaan. Lunalle tein yhden helpon jäljen, 500 askelta, 4 kulmaa, 6 esinettä. Alusta ei aiheuttanut muita vaikeuksia kuin että nenä meinasi alussa nousta kun ketku huomasi että askeleet näkyy. Joten ergonomisesti sitten ajoin koko loppumatkan valkkarin persiissä kiinni ja kaksinkerroin että sai pakotetta alaspäin. Loppujälkeen olin tyytyväinen, vaikka selkä kyllä sanoi omat mielipiteensä tästä tyylistä. Lakulle 150 askelta ja 1 kulma. Poika teki hyvää työtä, keskittyi ja kaivoi nappulansa mullan seasta. Ei moitittavaa. Lakulle tein sitten vielä toisenkin jäljen maanantaina. Lunan maha meni niin huonoon kuntoon että sen jätin huilaamaan kun oli minusta vähän apeakin. Lakun toinen jälki oli samanlainen kuin sunnuntaina, kulma eri suuntaan. Komiaa työtä taas, ei erikoista. Kova tuuli kävi, mutta ei tuntunut haittaavan.

Lunan maha tosiaan on taas syksyn mittaan mennyt huonompaan suuntaan ja sunnuntai-illalla ja maanantaiaamulla oli likka vähän vaisun oloinenkin, niin soittelin sitten Yesiin Lunan eläinlääkärille ja saatiin 10 päivän Tylosinit samantien alkamaan. Eiköhän se siitä taas rauhoitu sitten.

Tottis / toko-saralla on nyt otettu jälkikauden päätyttyä lusikka kauniiseen käteen ja reenailtu kiltisti. Muutakin kuin niitä kivoja helppoja liikkeitä ja kelluttu mukavuusalueella. Koskien lähinnä Lunaa. Eli sen kanssa on nyt otettu työn alle ruutu, jonka treenaaminen on kyllä lopulta ihan kivaa ja hauskaa jahka vaan jaksaa pystyttää sen itse ruudun (mikä toki on ihan valtava fyysinen ponnistus).

Ja sitten tunnari. Jonka kanssa on ihan kirjaimellisestikin paukutettu päätä lattiaan, omaa päätä siis. Kaiken maailman konsteja on kokeiltu, että Luna tajuaisi nimenomaan haistella ja nenän kanssa hakea omaa kapulaa eikä vaan ottaa sattumanvaraisesti jotain mitä tahansa pulikkaa. Olen piilotellut sitä yhtä kapulaa sisällä ja ulkona mattojen alle, sohvatyynyjen väliin, lakanoiden sekaan, pyykkikoriin, kenkään, pusikkoon, kivien alle, kukkapenkkiin... Ja komiasti on nenä-älykkö aina kapulan löytänyt. Mutta heti kun tilanteeseen on tuotu niitä muita kapuloita, on homma mennyt arpomiseksi ja nenänkäyttö on unohtunut. Olen kylvänyt nameja kapuloiden sekaan, laittanut vieraskasaa omasta etäämmälle, peittänyt ruoholla, yrittänyt hajustaa sitä omaa mahdollisimman vahvasti, mitä vielä pahvimukikepposia hajutunnistustyyliin... Mutta ei, Luna on suorittanut lottoriviä, hedelmäpeliä ja raaputusarpaa ja tuonut summamutikassa ihan minkä tahansa kapulan.

Paitsi tänään. Tänään se onnistui 18 toistoa 20:stä, vaikka oma ei ollut vieraista erillään edes. Tänään muutin systeemiä vaan niin, että treenasin vain sitä tunnaria, en muuta, tein sen 3 erässä, joiden välissä valkkari huili autossa. 6-8 toistoa ja autoon. Ja mikä tärkeintä, se haisteli niitä kapuloita. Luna haisteli tunnistusnoudon kapuloita. Ja poimi oman. Maybe there is hope.

Lakun tottisteluissa nyt on ollut montaa teemaa, sillä kun nyt tietysti on vielä kaikki vaiheessa. Seisomista on aloitettu opettelemaan, ei osaa vielä ilman apua, mutta tehty on toistoja paljon. Perusasentoa ja seuraamista on otettu. Sivulletulo alkaa olla aika kiva, aina ei vielä ihan suoraan tule mutta eikun uusiksi vaan. Seuraamista tapahtuu 1-3 askelta, mutta tapahtuupa kuitenkin. Pallo magneettina kainalossa, olkapäällä tai lonkalla. Ei pompi enää niin kauheasti kuin muutama viikko sitten. Maassa pysymistä otettu, odottamista ja malttia opeteltu, ja sitten noita luoksetulon edessäistumisia ja eteenlähetyksiä. Ai niin ja vähän hyppytekniikkaakin aloiteltiin matalalla esteellä. Noutokapulaa koitin naksutella mutta totesin sitten että ehkä lähden sitä noutoa kuitenkin rakentelemaan leikin kautta enkä naksutellen. Niin ja sosiaalitreenejäkin on Lakulla nyt ollut, ja ne tuli kyllä tarpeeseen.

Puruihin ostin Lakulle uuden tyynyn jota päästiin tänään koemaistelemaan. Hyvin tuntui kelpaavan, ja ilahduttavasti sain luvan laittaa pojan tolppaan nii ei tarvinnut kaikkea omaa keskittymistä laittaa pystyssä pysymiseen, vaan kerkesi vähän vilkuilemaan että mitä siellä liinan toisessa päässä tapahtuukaan. :)

 Niin että semmoista syksyhääräilyä tänne.