Laku on kotiutunut

Elikkäs tässäpä syyllinen salamyhkäisiin mahakutinoihin:

Tomeran Inferno alias Laku on kotiutunut iltapäivällä. Kauan ja hartaasti odotettu, toivottu ja kaivattu pieni palveluskoiranalku tutstuu paraikaa uuteen kotiinsa ja testailee naskalihampaitaan kaikkeen mikä eteen osuu. Voi miten minä olenkaan onnellinen pientä touhottajaa seuraillessa.

Hakumatka sujui hyvin. Menin Helsinkiin jo eilen illalla, käytiin Annin ja Hansun kanssa Hard Rock Cafessa herkuttelemassa nachoilla ja purilaisilla. Mahat pullollaan tulikin sitten pitkän työviikon jälkeen itse kullekin väsy, joten sen hurjempaa viihderallia ei illasta muodostunut, vaan vetäydyttiin pehkuihin. Aamupäivällä seikkailin sitten Kirkkonummelle pennunhakuun. Täyteltiin paperit, valokuvailtiin ja vähän leikittiinkin nappuloiden kanssa ja lopulta suunnattiin sitten kotimatkalle. Ensimmäiset puoli kilometria Laku huusi ja haukkui kuljetuskopissaan, sitten se yrjösi, söi omat puklunsa, huokasi ja nukkui sikeästi koko loppumatkan.

Kotona on reippaasti tutustuttu uuteen elinympäristöön, pureskeltu kaikkea mahdollista ja syöty hyvällä halulla jauhelihaa. Luna on vielä aika jännittävä pennun mielestä, varovasti on käyty nuuskimassa kyllä. Ja Luna on ollut melko lailla ihmeissään, mikä ihmeen pikkuotus meille on tuotu. Se mielellään tohoottaisi huomion keskipisteenä ja on vaikuttanut hiukan närkästyneeltä kun se onkin komennettu aloilleen. Noh, eiköhän kaikki tässä paikkansa löydä pikku hiljaa.

Laitetaan tarkempia esittelyjä ja raporttia ensimmäisten päivien sujumisesta jahka tässä keriitään. Täytyy tässä vähän mietiskellä kaikkia käytännön juttuja vielä, nukkumisjärjestelyjä ynnä muuta. Lunahan on tottunut koisaamaan meidän kanssa sängyssä mutta 2 isoa koiraa on kyllä ehkä pikkasen liikaa unikavereina, joten täytyy miettiä joku muu ratkaisu, voipi olla että jää sitten molemmat koirat makkarin ulkopuolelle yöksi. Ekat yöt ajattelin kyllä nukkua penun kanssa lattialla. Katsotaan nyt minkälaiseksi tämä arki tästä lähtee muotoutumaan. :)

Kutinoita mahanpohjassa

Lunan vatsavaivojen syyksi selvisi kuin selvisikin se IBD. Koepalavastaukset tuli kuluneella viikolla ja kroonista tulehdusta löytyi joka puolelta, pahiten paksusuolesta, kaupanpäällisenä vielä helicobakteeri. Homma etenee nyt siten että jatkohoito tapahtuu siellä Helsingin päässä, eli jos ja kun ripulointia ilmenee (siis tiheämpään kuin kerran kuussa-tyyliin), soittelen hoitavalle eläinlääkärille ja hän laittaa sitten ab-kuuriin reseptiä. Tylosinia olisi tarkoitus käyttää ensisijaisena lääkkeenä kun vaste sille näkyy olevan hyvä, mutta tarvittaessa voidaan ottaa muitakin lääkkeitä siihen rinnalle tai tilalle. Tilanteen mukaan mennään. Nythän se on aikas hyvä koska viimeisimmästä kuurista ei ole aikaa kuin muutama viikko. Maha on siis ollut ihan normaali nyt siitä asti. Helicobakteeri voidaan häätää myös sitten jos oireilua alkaa enemmän olla, muuten sille ei tarvitse tehdä mitään, koska se pysyttelee useimmiten oireettomana.

Semmoista mahan osalta. Treenirintamalla on nyt jo kauhia hinku jäljille, mutta vielä ei routaisille ja osin lumisillekin pelloille ole mitään asiaa. Tottiksissa on treenattu eteen istumista (rupesi vinottamaan, huoh), kapulan pitoa ja kaukoja. Perustreeniä, ei erikoista.

Eilen oltiin Satun kanssa Raisiossa Korrin Juhan tottisseminaarissa kunnianhimoisella otsikolla "tavoitteena 100 pisteen tottelevaisuus". Oli kyllä tosi mielenkiintoinen, paljon hyvää asiaa ja kovasti heräsi ideoita ja ajatuksia. En nyt niitä lähde tässä sen tarkemmin listaamaan, kun raapustin mielestäni aika selvät (oho!) muistiinpanot oikein kynällä ja paperilla. Mutta paljon oli tuttuakin asiaa mitä on jo toteuttanutkin. Esimerkkikoirakoita oli myös kiva seurata.

Omassakin mahanpohjassa on ilmennyt pieniä kutinoita viime aikoina, niiden syitä selvittelen tarkemmin sitten seuraavassa postauksessa. :)

Pääsiäiskuulumiset

Pieni pääsiäisloma tuli todellakin tarpeeseen (vaikka justiinhan tässä talvilomakin oli...) ja otettiin ihan rentoutumisen kannalta. Siispä koluttiin tuntitolkulla metsiä kauniissa auringonpaisteessa ja tokoiltiin ahkerasti. Siinä sivussa ehdin vähän järjestellä kuvia koneella, leipoa sämpylöitä, katsoa hömppäsarjoja ja nukkua kunnolla. Aivan mahtavat kalsaripyhät.

Lumet alkaa sulaa jo pikkuhiljaa ja paikalliset pyörätiet on melkoisia kuralätäköitä haisevine pientareineen, mutta metsissä ja pelloilla on ollut leppoisa lenkkeillä. Lunakin on nauttinut kun on päässyt oikein urakalla kirmailemaan, kiipeilemään ja piehtaroimaan viimeisissä kinoksissa.

Perjantaina tokoiltiin SRY:n mätsäreissä kuten jo tuli kirjoiteltuakin. Lauantaina otettiin ihan kotipihatreeniä teemana kaukot, ei ihmeitä siinä. Sunnuntaina Ulvilassa tunnarikapulan etsintää ja jälleen kaukokäskyjä takapalkalla. Eilen oltiin vielä illalla Maikin kanssa kirkon nurkilla treenaamassa. Otin ihan seuraamistreeniä, kun välillä tuntuu että Luna ennakoi vasemmalle käännöksissä täyskäännöstä, pyörähtää siis vähän liikaa. Otettiin sitten oikein videokuvaa jotta sitten näkyisi itsellekin ne ennakoinnit mutta eipä se nyt mitään semmoisia tehnyt tietenkään. Samalla muistuttelin temponvaihteluita mieleen. Aika kamalia nuo minun täyskäännökset kyllä on välillä, koira tekee hyvin mutta itse harpon kauheita kaarroksia ja meinaan kompastua omiin jalkoihini. No mutta tässäpä todistusaineistot (ekassa pätkässä taskupalkka, muissa kippo):

Täytyisi kyllä useamminkin videoida noita treenejä niin näkisi sieltä aina noita omia töppäilyjä paremmin, vartaloapuja, viuhtovia käsiä ja mitä kaikkea siellä nyt ikinä onkaan.

Eilisten seuraamisharjoitusten kaverina otin sitten eteentuloja, kas kun huomasin valkuaisen tulevan taas aivan vinoon. Tai ei oikeastaan vinoon, vaan se tarjosi kyllä suoraa asentoa minun oikeaa jalkaa vasten. Nämä on taas näitä jänniä, kun luulee koiran ihan itsestäänselvyytenä jonkun vanhan asian osaavan, ja yhtäkkiä huomaat että perskeles, pieleen menee. Palkkailin sitä sitten muutaman kerran tiputtelemalla nappuloita suustani (Royal Caninin herkkismahojen naput ei muuten järin herkullisia ole, vaikka Luna tuntuukin niistä tykkäävän kuin hullu puurosta) ja ihan naksutellen koitettiin hioa asentoa takaisin oikeaksi. Lopussa alkoi jo näyttää paremmalta, mutta täytynee ottaa tämäkin nyt hetkeksi työn alle. Kaukojakin otin taas eilisissä treeneissä, ne tarvii nyt kovasti harjoitusta kyllä. Hiukan sain välimatkaa jo ottaa (huimat 1,5 metriä) ja takapalkallakin toimi 3 vaihtoa, wuhuu.

Ruutua ja häiriötottista

Hah, that's us!

Eilen päästiin pitkästä aikaa treenaamaan ruutua (edellisestä kerrasta on ehkä ikuisuus). Kokeilin piruuttani ensin ilman kosketusalustaa, mutta yllätys yllätys eihän se toiminut, vaan Lunaa kiinnosti kulmatörpöt. No, sattuipa siinä maassa sitten lojumaan sopivasti joku tupakkikartongin pahvi, josta tuli vallan passeli kosketusalusta. Otin pari settiä ihan vaan naksutellen alustalle menemisestä. Ensin muistuteltiin ihan läheltä nauhoja ja lopuksi kauempaakin. Alustaa pienennettiin matkan varrella noin 10x10 cm kokoiseksi. Oli kyllä hyvä treeni, tuli selkeästi keskityttyä nyt tuohon yhteen asiaan eikä otettu mitään sitä-tätä-tuota-sillisalaattia. Treeniä säesti läheisen kirkon kellon kajahdukset, joihin Luna yllättävää kyllä ei reagoinut. Positiivista tuokin.

Tänään käytiin aamupäivällä metsälenkki ja sen päälle SRY:n mätsäreissä tekemässä häiriötottista. En nyt mitään sen ihmeempää, kunhan pyörittiin siellä kehien vieressä, otin ihan seuraamista, temponvaihtoja, askelsiirtymiä, jäävät kertaalleen (kaikki ekasta oikein, jihaa), ja käännöksiä. Kova vilinä kyllä oli, väkeä oli paljon liikkeellä ja koiria oli kaikenkarvaisia, lapsia juoksi ja grillimakkara tuoksui. Luna toimi häiriössä hienosti, vähän matalalla vietillä teki mutta teki ihan keskittyneesti kuitenkin eikä sitä toiset koirat tai muukaan hulina kiinnostanut. Täytyi sille sitten ihan makkara ostaa siitä hyvästä. Toivottavasti masu kestää.

Masusta puheenollen, koepalatuloksia ei vielä saatu tällä viikolla, mutta antibioottikuuri loppui keskiviikkona ja maha on nyt ollut ihan kunnossa taas. Ensi viikolla sitten toivottavasti kuulee tarkemmin miten jatkossa tehdään.

Kevään korvalla alkaa noita koulutuspäiviä ja seminaareja olemaan aika tiuhaan, ja parille onkin jo tullut ilmottauduttua kuunteluoppilaaksi. Ensi lauantaina olisi ohjelmassa Korrin Juhan semma Raisiossa. Täytyypä vähän tsuumailla, paljon olisi kaikkea kiinnostavaa kyllä kalenterissa. Vahvasti kyllä näyttää siltä että hyvin aktiivinen ja touhukas kevät (ja kesä ja syksykin) on tulossa koiraharrastusrintamalla. Mainiota :D

Tulis jo kevät

Säätilavalitukset on yleensä kovin tylsiä, mutta okei: nyt riittäis tämä pakkanen ja lumi pikkuhiljaa. Olisi niin hienoa taas päästä nurmikentille treenaamaan (ne vauhtiliikkeet on vähän liian jänniä jäätiköllä...), pelloille jäljestämään... Ja tämä pukeutumisen kilpavarustelu alkaa myös tympiä, kun 5 vaatekerroksen, lämpöpohjallisien, ihmelapasten jne jälkeen on silti aivan umpijäässä kun treeneissä menee kuitenkin aina vähintään pari tuntia. No niin, kitinäosuus ohi.

Viime treenissä on nyt ollut ohjelmassa kapulan pitoa (aika hyvin, mälväys on vahvasti vähenemään päin!), askelsiirtymiä ja liikkeestä istumista. Pari kertaa tuli käytyä Ulvilan kentällä (tai no, kentän vierestä menevällä tienpätkällä koska itse kenttä oli mallia hanget korkeat nietokset) tottistelemassa ja eilen oli tietysti torstaitreenit Nakkilassa. Liikkeestä istumisessa oli vähän hiomista vinotuksen kanssa mutta kyllä se vaan toistojen myötä alkoi suoristua taas. Kukakohan ketku tuota koiraa on mennyt palkkaamaan vinoista istumisista...? Jaa-a... Askelsiirtymiäkin on tehty, täyskäännöksiä hiottu ja semmoista.

Viime sunnuntaina tuli vähän kuviakin räpsittyä treenin lomassa kun sattui kamera olemaan autossa ja oli niin nätti auringonpaiste. Ja samaan syssyyn pari muutakin kuvaa.

Heitä ny mulle joku nappula, en mää jaksa täällä hangessa seisoo.

Lunan ja Sisun risunvetokisa

ja ninjaharjoitukset

Luoksarin pysäytys

Siirtymiä

Hau

  

Niin juu, koepalavastauksista soittelin perjantaina mutta eivät olleet vielä valmiit. Tulevalla viikolla siis selviää tarkempi mahadiagnoosi.

Yesin masukeikka osa 2

Eilen kotiuduttiin taas Helsingistä ja mahan suhteen ollaan vähän viisaampia jälleen. Lunalle tehtiin keskiviikkona suolihuuhtelu ja torstaina nukutuksessa tähystykset vatsalaukkuun, ohutsuolen alku- ja loppuosaan sekä paksusuoleen. Likka olikin yötä osastolla tämän välin jotta kontrolli siitä, ettei suuhun eksy murustakaan mitään, pysyisi paremmissa hyppysissä. Luna oli jo sunnuntaista asti sose/liemi-dieetillä ja sai syödäkseen (tai siis juodakseen) vain luutonta kalkkunaa runsaaseen veteen sekoitettuna, ja sunnuntaina meni vielä joukkoon pari raakaa kananmunaakin. Tiistai-illasta alkaen pidettiin vesipaastolla. Tutkimukset olivat menneet hyvin, Luna oli ollut kiltisti eikä huuhtelua vasten oltu edes tarvittu rauhoittavia. Verikokeet oli tehty vielä kertaalleen mutta niissä ei ollut poikkeavaa. Kaikilta tähystettäviltä alueilta oli otettu koepalat. Tähystyksessä vatsa ja ohutsuolen alkupää oli olleet kunnossa, mutta paksusuolen seinämä oli ollut "kraaterimainen" ja jonkinlaisia kudosvaurioita ja tulehdusta oli ollut. Tarkempaa analyysia ei vielä ole käsissä, saan tutkimustulokset ja lausunnot myöhemmin itselleni jahka kaikki valmistuvat. Eli koepalavastauksissa menee vielä reilu viikko, jonka jälkeen selvinnee lopullinen diagnoosi.

Nyt saatiin alkuun 2 viikon antibioottikuuri, erytromysiiniä. Lääkäri varoitteli että kyseessä on hyvin vahva antibiootti, joka saattaa aiheuttaa oksentelua, ripulia, pahoinvointia tai muita sivuvaikutuksia ja käski ottamaan yhteyttä jos näitä ilmenee. No, annoin valkuaiselle illalla ensimmäisen pillerin, ja puolen yön jälkeen heräsinkin sitten kyökkimisen ääniin. Luna oksensi pari kertaa, maiskutteli, nieleskeli, läähätti levottomana ja nuoli huuliaan aamuun asti, ja aamuyöstä lensi sitten ripaskakin. Soitin aamulla hoitavalle eläinlääkärille ja antibiootti vaihdettiin tuttuun Tylosiniin, jota menee nyt 10 päivää. Se on ainakin ennen sopinut hyvin. Tuo Ermysin tuskin olisi edes päässyt vaikuttamaan jos Luna olisi sen yrjönnyt joka kerta pihalle. Ilmeisesti se oli alunperin valittu jonkinlaisen resistenssimäärityksen kautta. Toivottavasti tuo Tylosin nyt kuitenkin ajaisi saman asian. Taas täytyy kyllä kiitellä eläinsairaalan henkilökuntaa ja toimintaa, kaikki sujui hienosti ja valkuainen oli varmasti hyvissä käsissä.

Tämä päivä onkin mennyt aika lailla huilaillessa, taisi olla Lunaatille melkoisen rankka reissu. Ja kun viime yökin meni vielä plörinäksi. Otetaan pari päivää nyt ihan lunkisti niin pääsee stressikäppyrä taas laskemaan, treenit jatkuu ensi viikolla. Kaikenlaista mukavaa on kyllä keväälle luvassa, näitä suunnitelmia raotetaan tarkemmin ehkä pikkuisen myöhemmin ;)

Biins vielä vähän pöhnässä nukutuksen jäljiltä. Onneksi käpälään sai sentään asiallisen siteen :)

Tokoliukastelua

Pystyssä pysyminen ja ylimääräisten spagaattien välttely oli avainasemassa eilisissä tottiksissa. Keli veti plussalle, kura lentää ja märkä jää kiiltää. Hiphei. Mitään vauhtiliikkeitä siis ei ollut ohjelmassa, vaan treenasin kapulan pitoa vieraalla, omaa isommalla ja painavammalla kapulalla. Nakertelua ei ollut näkyvissä, ja lisättiin häiriötä ja painetta kehiin eli sama harjoitus tiiviin henkilöryhmän keskellä. Eipä Lunaa juuri henkilöryhmät kiinnostaneet sen enempää kuin yleensäkään, ja onnistunut treeni saatiin aikaiseksi. Tämän lisäksi otin ihan seuruuta ja pyysin goutsin kyttäämään koiran paikkaa. Viime aikoina herännyt pieni aavistus että mahtaako valkkarinketku välillä vähän edistää. Ja kyllähän se välillä vähän yritti. Epäilen että tämä pitkälti johtuu siitä, kun nyt talvella on toppatakit, kaulahuivit, treeniliivit ja kaikki niin muhkusti edessä, että se on hakenut katsekontaktia tai ainakin naamaa sieltä michelin-kerrosten takaa. Treenikaverilla taisi olla vähän samaa ongelmaa ollessaan raskaana kun vatsa oli edessä. Nyt heitin toppiksen veks treenin ajaksi ja päästiin tuohon edistämiseen puuttumaan. Ei muuta kun pidetään silmä tarkkana, käännöksiä peliin, ylimääräiset vaatekerrokset pois ja napa sisään.

Viime viikolla tehtiin hyppynoutoja, muutama luoksari ja sosiaalitreeniä. Ja tässä välillä olen lusmuillut ja ottanut vaan jotain pientä keppostelua, kaukojumppaa ja leikitty on kovasti. Ei sekään huono juttu ole. Jonkinlaista kolinasiedätystäkin on koitettu vähän tehdä, saas nähdä nyt kantaako yhtään hedelmää. Lisäksi on treffailtu koirakavereita, Outin, Lucan ja Sisun kanssa on metsälenkkeilty, Kille-borderia on käyty juoksuttamassa pellolla ja Muiskukin kävi kylässä.