Eikö jo pääsisi porhaltamaan?

Viime postauksessa on niin retosteltu, että ei, ei suinkaan meillä hypitä seinille vaikka ollaankin vähemmällä tekemisellä jonkun aikaa. No, sanotaan nyt näin että iltaisin on vähän kyllä tullut toisinaan sellainen olo, että olis meillä puolivuotias vai puolitoistavuotias tuo koira...

Jos Lunalta kysyttäisiin, se on viime aikoina kokenut suurta vääryyttä, häpäisyä ja epäoikeudenmukaisuutta. Animaliaan soittaisi jos voisi, raukka. Leikkauksesta on toivuttu vähän liiankin hyvin. Leikkauspäivä oli ainoa, kun neitiä vähän nukutti, mutta perjantaina se olisi jo häärännyt entiseen malliin. On tässä sitten ollut pitelemistä että on saatu tikit pysymään kasassa. Liikunnan ja toiminnan vähäisyydellä on ollut se seuraus, että täällä asuu pieni valkoinen ketku, joka hääräilee ja puuhastelee kaikenlaista omaa kivaa. Sisustaa huushollia roskiksesta löytyvillä objekteilla ja materiaaleilla, rosvoaa sukkia, tuunaa kengännauhoja ja järjestää illan ratoksi hauskoja pentu-puremis-hepulikohtauksia. Telkkaristahan nyt tulee pelkkiä uusintoja, onneksi on oma karvainen ohjelmanumero. Iisisti ottamisesta ja paranemisajoista se ei näytä ymmärtävän yhtään mitään. Ja mamma on sitten tottakai aivan mänttipää kun käyttää vaan lyhyillä pissalenkeillä remmin päässä ja aika kieltää kun vähän yrittää lyödä ranttaliksi. Punaisen häpeätakinkin se on päälle laittanut, ryökäle. Pakkanen on paukkunut nyt vähän tiukemmissa lukemissa, joten olen koittanut kaljua mahaa vähän suojata, vaikka eipä tuo pomppa oikein taida hyvin sinne mahan alle yltää. Haava on nyt sitten hiukan ärtynyt, varmaan osin kylmästä ja osin siitä, ettei Luna ilmeisen korkean kipukynnyksensä (tai mahtavan tehokkaiden kipulääkkeiden, joita sai pari päivää leikkauksen jälkeen) ansiosta ole paljoa varonut. No mutta, tikit on ainakin vielä kaikki kiinni ja ensi viikolla niitä voi sitten nipsiä jo poiskin, joten eiköhän se siitä.

Jotta kaikki aktiviteetti ei ihan täysin omatoimista olisi, olen antanut nyt luita ja aktivointileluja iltapuuhasteluun ja on myös opeteltu noutamaan remmiä. Varsinaiset tottikset on nyt kyllä olleet jäähyllä, pari hassua seuruupätkää on kyllä tullut tehtyä. Ruuat on sitten viskottu etsittäväksi, tungettu niihin aktivointileluihin ja lihat annettu jotain pientä hommaa vastaan. Että ei meillä ihan ilmaiseksi syö toipilaatkaan ;) Leikkauspäivänä nyt tietysti ei tarvinnut mitään tehdä, vaan kananmunaa mussutettiin unisena suoraan kädestä.

Ketään muu koira ei varmana joudu laittaan tämmösiä häpeäpukuja päällensä! Miks mun tarvii...

Enpä saanut nyt otettua sivuprofiilikuvaa, olisi ollut hauska näky. Neiti on nyt mallia ruipelo, kun pohjavillat löytyy tällä hetkellä pitkälti kolmesta Prisman muovipussista, keittiön matoista, lattioilta, voirasiasta, vaatteista, lakanoista, sohvasta, lipaston päältä, soppalautaselta ja sukanpohjista. Kevät on siis selvästi tulossa, peukut sille. Hentoiseen varteen voisi kyllä kernaasti pari, kolme lisäkiloa tarttua. Että pientä kesäkuntoprojektia meillä siinä.