Terveyden ja sairauden hoidosta

Ajattelin nyt kirjoittaa ihan oman postauksen aiheesta, kun edellisen kirjoituksen kommenttikenttä tuntui tulevan niin täyteen tekstiä kun lähdin Reijalle ja Liinalle vastaamaan... Pahoittelut runsaista sulkumerkkien käytöstä, mää en vaan voi sille mitään... Tulee liikaa sivuajatuksia.
 
Eli siitä koiran vaivojen hoidattamisesta ja sen kustannuksista. Toiset vaan tuppaa jotenkin suhtautumaan sillä tavalla että koiraan (tai eläimeen yleensä, oli se sitten hevonen, koira tai vaikka kissa) panostaminen on jotenkin haaskausta eikä lemmikin terveyttä tarvitse erikoisemmin hoitaa tai huoltaa perusylläpidon lisäksi, kaikki erikoishoidot, hieronnat ja fysioterapiat on turhaa ja hömppää. Vain jos lemmikki on vakavasti loukkaantunut tai sairas, se voidaan viedä eläinlääkäriin ja silloinkin kysellään missä hoidettaisiin halvimmalla ja olisiko lopetus kuitenkin parempi kuin "kalliit ja ehkä turhat" hoidot ja lääkitykset. Mutta jostain kummasta syystä monen mielestä on jotenkin perustellumpaa hoidattaa lemmikin vaivoja enemmän jos se on menestynyt näyttelyissä (!!!) tai vaikka tahkoaa raviradalla rahaa. Mutta tavalliseen kotikoiraan, maatiaiskissaan tai perus ratsuponiin ei "kannata" haaskata hirveästi aikaa ja rahaa jos se sairastuu. Uskomatonta.

Mitä sitten tulee koiran vaivoihin, kipuihin ja kärsimyksiin, pahaan oloon jne. Minkä takia vain se, jos on jalka poikki, kylki auki, syöpä tai epilepsia tai muuta yhtä dramaattista, olisi hoitamisen "arvoista" ja todellista kärsimistä? Koira oireilee kipujaan ja vaivojaan hyvin monilla tavoilla eikä aina kovinkaan selkeästi. Ainakaan se ei kerro ja kuvaile suomen kielellä, mistä sattuu ja miten paljon. Joistakin ihmisistä esimerkiksi koiran sijaiskäytös tai muu oireilu (jatkuva rapsuttelu, hännän toistuva jahtaaminen, kirputtelu, läähättely ilman selvää syytä, poikkeava uneliasuus, röyhtäily jne jne) voi olla jopa huvittavaa ja hilpeyttä herättävää, vaikka tosiasiassa kyseessä voi ola joskus syystä tai toisesta johtuva paha olo. Ja esimerkiksi tässä Lunan tapauksessa tekisi mieli välillä näistä kritisoijilta kysyä että kuinka mukavaa itsellä olisi olla lähes viikottain vesiripulilla, miltä tuntuu kun vatsaa oikein vääntää, persustaa polttaa ja silti joutuu pidättelemään (esim työpäivän aikana). Nääh, mikäs tässä ollessa, vai?

Ja sitten tämä: "Ei ennenkään koiria ole missään yliopistollisissa sairaaloissa kuskattu eikä tehty monen tonnin tutkimuksia. Ennen söi koirat ihmisten ruuantähteet ja vanhentuneet makkarat ja aina oltiin terveitä eikä ollut näitä sairauksia ja hömpötyksiä mitä nykyajan koirilla!" Jep jep. Tähän olisi aika paljonkin sanottavaa. Ja tiedoksi, en syötä koiralle "liian ihmeellistä" ruokaa. Kuivanappula ja liha ei ole ihmeellistä. Voileipien, viimeviikkoisen mannapuuron, keksien ja nakkikeiton ylijäämäliemen syöttäminen on.

Monien koirarotujen omituiseksi mennyt ulkonäköjalostus ja siitä johtuvat ongelmat on toki asia erikseen (ei siitä sen enempää tässä). Ja sitten se, että kyllä minäkin olen sitä mieltä, että jos ollaan sellaisessa tilanteessa, että tosissaan koira (tai eläin yleensä) pahasti kärsii, se ei pysty elämästään enää nauttimaan kuin ehkä aivan hetkittäin, eikä toimivaa lääkitystä tai hoitomuotoa ole saatavilla tai hoidon tuloksellisuus on hyvin epävarmaa, viimeinen piikki on silloin paras ratkaisu. Ja jokainen tietysti tekee omat ratkaisunsa milloin tilanne käy liian sietämättömäksi ja toivottomaksi ja haluaako riskejä minkä verran ottaa. Toiset heittää pyyhkeen kehään jo täysin hoidettavissa olevienkin vammojen tai sairausten suhteen (syystä tai toisesta, jotka toki voivat joskus olla ihan ymmärrettäviäkin), eikä siinä sitten mitään, eihän se eläin lopetuksestaan kärsi eikä taatusti istu pilvenreunalla katkerana menetetyistä elinvuosistaan. Ei minua mitenkään henkilökohtaisesti tällaisetkaan tilanteet häiritse, mutta se häiritsee kun sitten ei kaikille tunnu mahtuvan jakeluun että toiset haluavat tehdä erilaisia ratkaisuja ja niitä pitää sitten joka käänteessä arvostella ja väheksyä. Kun toisille lemmikin hoitoon ja terveyteen laitettu aika, vaiva ja raha ei ole hukkaan heitettyä (vaikka se ei olisikaan mikään palkintopiski) eikä älytöntä, tarpeetonta eikä hienostelua saati erikoisuudentavoittelua.

Rahaa menee ihmisellä hirveän moniin asioihin ja aikaansakin tulee tuhlattua ties mihin. Kyllä minua huomattavasti enemmän ärsyttää maksaa 140 euron kiinteistöveroa, parkkisakkoja tai sähkömaksun korotuksia ja ties mitä energiatodistuksia kuin koiran eläinlääkärilaskuja. Ja sataviiskymppiä saattaa helposti humpsahtaa vaikka viikonlopun baarireissuun bilekolttuineen, juomineen, taksimatkoineen, sisäänpääsymaksuineen. Ja kallisarvoista aikaa tuhlaantuu milloin mihinkin netissä roikkumiseen, kynsien nyppimiseen, imuroimiseen, lumen kolaamiseen, paperihommiin, odotteluun, jonottamiseen, realityhömpän vahtaamiseen yömyöhään... Että se siitä. Eikä minun sitäpaitsi tarvitse perustella rahan- tai ajankäyttöäni tai autolla ajettuja kilometrejä kenellekään, aikuisella ihmisellä kas kun ne on aivan omia valintoja mihin roposensa syytää niin kauan kun omillaan toimeen tulee. Jonkun mielestä koiran terveydenhoitoon panostaminen on tyhmää, minun mielestä viidenkympin lonkerolaatikko tai viidensadan euron merkkilaukku on tyhmää. Puhumattakaan auton erikoisvanteista tai madallussarjoista, 3D-televisioista tai ripsienpidennyksistä.

Että semmoinen avautuminen, puh. Seuraavaksi taas luvassa treenipulinaa. :) Ja kiitokset tsempeistä ja ymmärryksestä!